Tuli & Savu

KUKKIA JA RAKENNUSTELINEITÄ Johanna Venho LOPPUKESÄSTÄ KÄVIN VILNASSA. Kaupunki pursusi kukkia, oli neitsyt Marian taivaaseenastumisen päivä ja kaduilla kulki naisia kimput kainalossa. Donelaitiksen patsaan jalustallekin joku oli jättänyt pari pietaryrtin vartta. Valokuvasin sivukujia, ja jostain kuuluvaa resitointia seuraten päädyin rähjääntyneeseen kirkkoon, jossa itse kasattujen rakennustelineitten takana pieni ortodoksinen veljeskunta piti palvelusta. Telineet tekivät vaikutuksen: käsipelillä […]

POLITIIKKA TARKOITTAA SITÄ, että yksilöt käsittelevät yhteisiä asioita henkilökohtaisina ongelminaan: kantavat vastuunsa. Koska runous on henkilökohtaisin taiteenlajeista, runous on aina jo poliittista. Kuitenkin Suomessa, harhaluulojen luvatussa maassa, runouden poliittisuuden käsitteleminen on pitkään ollut hyvin hankalaa. Aihe kirvoittaa anteeksipyytelyä ja nolostusta. Miksi näin mahtaa olla? Onko meillä ongelmia henkilökohtaisuuden kanssa? Väitän, että 60- ja 70-lukujen poliittisen […]

NAURUA KAHDESTA MAAILMASTA Harry Salmenniemi TÄMÄN NUMERON RUNOSSA Ron Padgett kirjoittaa peräpukamistaan, Ray Fralossy varoittaa lukijaa lukemasta runoaan väärinpäin ja Philip Nikolayev lämmittää sukkansa mikrossa. Samaan aikaan Julianus vinoilee skeptikko Pyrrhonin haudalla kuoleman ehdottomasta todellisuudesta – ja Strato syyttää tuntematonta kaunotarta impotentin kaupunginmuurin kiusoittelemisesta. Vaikka on ilmiselvä klisee huomauttaa siitä, kuinka vähän tekstin aiheet tuntuvat […]

PERINTEEN KEVEYDESTÄ Harry Salmenniemi KANSAINVÄLISTYVÄSSÄ KULTTUURISSA on mukava kääntyä hetkeksi aikaa vastavirtaan ja tuijottaa omaa perinnettään, omaa kulttuuriaan ja omaa runouttaan. Suomalaiselle runoilijalle on tietenkin onni ja helpotus, ettei suomalainen runoilija hengitä pelkästään usein varsin ummehtunutta suomalaista runoilmaa, vaan saa ja on velvoitettukin seuraamaan eri maiden runouskenttiä, keskustelemaan laajemman lyriikan perinteen kanssa. Vastikään julkaistun Skandinaavisen […]