Laura Ruohonen, Erika Kovanen: Allakka pullakka, Otava 2004 Laura Ruohonen, Erika Kallasmaa: Yökyöpelit, Otava 2008 Milloin loru naurattaa, se on paikallaan. Milloin se ei naurata, silloin se menettää lukijan tarkkaavaisuuden. Paitsi, kun lorun maailma on niin vahvasti olemassa, että siihen voi jäädä katselemaan ja kuuntelemaan suu auki. Paitsi naurattamaan, Laura Ruohosen lastenrunot teoksissa Allakka pullakka […]
Hölynpölyä
”Yleensä kun ihminen sanoja kuulee, myös ajatuksen niihin kätkeytyvän luulee.” (J. W. Goethe, Faust I) 1800-luvun lopulla syntyneestä nonsensesta voisi olla helppo pitää. Lorumaisesti etenevä, suun kakofonian ja eufonian paukkupurukumeilla täyttävä hyväntuulisuus saattelee silmän purjeita säkeestä toiseen. Aina kunnes lukemisen lihaskalvo repeää ja silmästä solahtaa sisään jotain kirvelevää. Ja välillä joitain ajatuksia sikiäärytmin alla, aivojen […]
hampaista norsunluu ja metalli
emali kumi
ja kaikki mikä peittää ihmisiä
Abstrakti runo.
Pitkään ja hartaasti kypsynyt Tuli&Savun lastenrunous, ruumis, nonsense-teemanumero on monien vaiheiden jälkeen (toivottavasti) ilmestynyt koteihin ja kirjakauppoihin. Pääkirjoitusta ja sisällystä voi käydä vilkaisemassa täältä. Mukavia runonlukuhetkiä!
Syyskuu Sukeltaja Syyskuu kelluu, on kuulevinaan tuulimusiikkia. Lammen pintaan putoilee lehtiä, kuparinuotteja. Tuuli on puhaltanut lehdistä lauluja, joita kukaan ei laula.
2|2009 nro 56
lastenrunous ruumis nonsense
Kesäkuva: Escaping criticism
”Escaping Criticism”, Pere Borrell del Caso (1874). Terveisiä Mietoisista: Henriikka, Kristian, Mikael
Marko Niemi on aloittanut uuden kokeellisuutta käsittelevän blogin. ”Kompassi pyörii” yhä vain kiinnostavien ja tälläkin sivustolla puhuttaneiden asioiden äärellä. Samalla se väittää. ”Yhtäältä sitä [kokeellista runoutta] on tehty muutaman viime vuoden aikana niin paljon, että kokeellisuus sinällään, kenties jonkinlaisena valtavirran negaationa tai marginaalina, ei ole enää kovin kiinnostavaa. Pikemminkin tuntuu siltä, että jos jokin valtavirta […]
Lisää puhetta kritiikistä
Ks. Neonvalot: ”Teokset, joita ei yleensä arvostella”