Standfordin yliopiston slavistiikan, englannin kielen sekä luovan kirjoittamisen tiedekunnat pitävät 21. tammikuuta muistoseminaarin venäläiselle metarealisti-runoilijalle Aleksei Parshtshikoville (1954 – 2009). Parshtshikov teki tutkimusta Standfordissa 1991 – 1993. Hän teki yhteistyötä kalifornialaisen Language Schoolin runoilijoiden kanssa ja esiintyi useasti Suomessakin 1990-luvun vaihteessa (antologia ”Päämäärä vie meitä ympyrää”). Englanniksi häneltä tuli käännösvalikoima ”Blue Vitriol” (Avec Books, 1994), […]
Käännösrunoutta
Parnasson uudessa numerossa (7/2009) kustantaja Ville Hytönen valittelee käännösrunouden onnetonta kustannustilannetta, tai oikeastaan kai sitä vähäistä huomiota, jonka käännösrunous suomalaisessa kulttuurimediassa saa. Tulessa&Savussa on onneksi pyritty jo monen vuoden ajan seuraamaan aktiivisesti mitä runoudessa maailmalla tapahtuu, ja tämänkertainen katsaus venäläiseen nykyrunouteen ei poikkea mennävuosien ranskalaisen, brasilialaisen tai portugalilaisen runouden katsauksista.
Kotoa on lyhyt matka, lumi kuin tuhkaa. Muuttuu kohta sateeksi. Kuka mennyttä muistaa – hankkiudu itse jotenkin. Tuolla valkea, musta savu: piipunnysistä ja kaukaisesta tulipalosta. Sillan taakse pakeni rakkauden tyhjä raitiovaunu.
xxx Ja nyt sitten amerikkalainen runo. Ystävä julkaisee opiskelijalehteä – yhteistyössä: viimeistä edellinen toivo olla joutumatta konkurssiin. Julkaisee värssyjä ja mietteitä rauhasta maailmassa. Opiskelijatyttö (en ole nähnyt valokuvaa, mutta voin kuvitella: hiukset olkapäille, pesemättömät, vääntynyt hymy, miellyttävät avoimet kasvot, vakosamettifarkut – ja paljain jaloin) on lähettänyt jonkun tekstin. Minä käännän.
3|2009 nro 57
venäläistä nykyrunoutta
Pääkirjoitus
Palataan vielä kerran kritiikkiin. Jukka Petäjän 19.10. Helsingin Sanomissa julkaistu yhteiskritiikki viidestä esikoisteoksesta sai aikaan ennenkuulumattoman laajan keskustelun ja vastalauseiden myrskyn. Itse tunsin hetken aikaa olevani myrskyn silmässä. Tuntui, että tärkein tehtäväni oli tuijottaa herkeämättä tietokoneenruutua: olla silmä kovana, ettei mikään mitä runousblogeissa, facebookissa tai Hesarin keskustelupalstalla tapahtuu jäisi huomaamatta. Aivan kuin internetin tarjoamia mahdollisuuksia […]
Kaikki tiet vievät Roomasta
Vesa Haapala: Termini. Otava 2009 Vesa Haapalan toinen kokoelma Termini kaivautuu Rooman kulttuurihistoriaan monipuolisen lähdemateriaalin avulla usein äkkivääristäkin kulmista. Kuten Haapalan esikoisteos, joesta ja sen ympäristöstä inspiroitunut Vantaa, myös Termini on kuitenkin kaukana paikkasidonnaisesta lyriikasta. Teoksen nimi viittaa tietenkin Rooman päärautatieasemaan, ja sitä kautta matkustamisen, liikkeelläolon ja pysähtymisen teemoihin, mutta on tietenkin luettavissa myös suomeksi. […]
interest-things
Cia Rinne: Zaroum (2001, omakustanne) & Notes for Soloists (2009, oei editör) On hivenen kuun mallista, että kokemuksellisesti monikielinen maailma suodatetaan kirjallisuuteen lähinnä yhden kielen tarjoamien mahdollisuuksien kautta. Tällöin kukin kieli toimii alueellaan kuin traditioittensa hioma linssi: sillä voi toki tarkentaa joihinkin kohteisiin erinomaisesti, mutta jotain myös rajautuu sen mahdollisuuksien ulkopuolelle, jää epätarkaksi. Milloin se […]
Ihmiset koe-eläinten kaltaiset
Sanna Karlström: Harry Harlow’n rakkauselämät. Runoja. Otava, Helsinki. 2009. Sanna Karlströmin (s. 1975) kolmannen runokokoelman Harry Harlow’n rakkauselämät (2009) sysimustassa kannessa kiiltää eläimen ruumiin muotoja jäljittelevä rautahäkki, jonka sisällä sykkii särkynyt, punainen sydän. Kansikuva muistuttaa lukijaa kokoelman nimihenkilön, yhdysvaltaisen psykologi Harry Harlow’n (1905–1981) reesusapinakokeista, joissa käytettyä teräslankaista sijaisemoa tiedemies nimitti termillä iron maiden (rautaneitsyt). Sadistisuudesta […]
Mykologiasta monologiin
Lauri Otonkoski: Harmi! WSOY 2009 Lauri Otonkosken kahdeksas kokoelma Harmi! nitoo yhteen kaksi hyvin erityylistä osastoa, jo nimet ”Avoimien ovien päivä” ja ”Suljettu osasto” asettuvat vastakkain. Samalla tavoin rakentui myös edellinen runoteos Cameo, jossa merkitsevää oli tekstipintojen välinen dynamiikka, liike suuremmista viettävistä kuvioista keskipisteeksi tiivistyneisiin muutamaan säkeeseen. Uudessa kokoelmassa osaston vaihtuminen merkitsee ennen kaikkea muutosta […]