Suomentanut Leevi Lehto. Käännös on ensimmäisen kerran julkaistu Tuli&Savun numerossa 3/2002. Alkuteksti: Poetry Plastique, Marianne Boesky Gallery / Granary Books. NYC. 2001 Vietän 39. elinvuottani harjoittamalla luovuudettomuutta. Perjantaina 1. syyskuuta 2000 ryhdyin kirjoittamaan puhtaaksi päivän New York Timesiä, sana sanalta, kirjain kirjaimelta, vasemmasta yläkulmasta oikeaan alakulmaan, sivu kerrallaan. Tänään, 10. marraskuuta 2000, olen noin puolessa […]
Tero Nauha: Käynti. Dada-setä 2009 Käynti on performanssitaiteilija Tero Nauhan 2000-luvulla kävellen toteuttamien teosten kirjallinen ja dokumentaarinen osa. Samalla se on osa hänen tohtorintutkintoaan performanssitutkimuksen ja -teorian ohjelmassa Teatterikorkeakoulussa. Projektit esiintyvät kirjassa kronologisesti, mikä lisää dokumentaarista vaikutelmaa.
Auli Särkiö: Sarmatia. Mäntykustannus 2011 Mikä se sellainen Eurooppa on, jossa joku sodanjälkeisessä Puolassa pyyhkii pölyt Steinwaylta? Mikä sellainen, jonka museoissa seisovat yhäti samat marmoripintaiset apollot, ja sellainen, jota kutsua “väriseväksi parfymoiduksi mantereeksi”?
Jan Hellgren: Mistä käytämme nimeä ” ”, ntamo 2008; Kohina, ntamo 2010 Jan Hellgrenin runokirjoissa ei ole sanoja, joista saisi selvää. Sanahahmoja, raaputtaen yliviivattuja, on. Paperia on rikottu. Kurottu neulan ja langan avulla. Poltettu. Rypistetty, hangattu, piirretty ja pyyhitty väkivalloin pois.
Seitsemättä kertaa järjestettävä Helsingin ainoa kirjallisuusfestivaali Runokuu valtaa kaupungin 26.8.–1.9. Festivaali laajenee nyt käsittämään runouden ohella myös muut kirjallisuuden lajit proosasta näytelmiin ja laululyriikkaan. Myös monitaiteisuus korostuu ohjelmassa uudella tavalla: yhteistyötä tehdään niin jazzmusiikin, teatterin, kuorolaulun kuin tanssinkin saralla. Suurimpaan osaan festivaalin 40 tapahtumasta on vapaa pääsy. Runokuu käynnistyy 19.–20.8. yhteistyössä Suomen Kansallisteatterin ja KOM-teatterin […]
Usein tuntuu siltä, että englanninkielisen runouden parissa kaikki kehitys on 1900-luvulla tapahtunut Amerikassa: objektivismi, beat, New Yorkin ensimmäinen, toinen ja kolmas koulukunta, L=A=N=G=U=A=G=E, deep image ja uusformalismi ovat kaikki amerikkalaisia keksintöjä. Britannialainen runous on onnistunut ainoastaan ikivanhojen, sovinnaisten muottien ja kadenssien säilyttämisessä pinnallisin, sisällöllisin päivityksin: Hugo Williams, Andrew Motion, Wendy Cope ja James Fenton kirjoittavat […]
Michael Hamburger, runoilija ja vanhojen omenalajikkeiden vaalija Runoilija ja kääntäjä Michael Hamburgerin (1924–2007) talossa oli kuvien perusteella omenia joka puolella. Niitä oli paitsi eteisessä myös työhuoneen hyllyissä, varaston laatikoissa, sekä maahan pudonneena omenapuiden alla. Kaikki eivät olleet syötäviä. Kokoelmassaan From a Diary of a Non-Events (1988) Hamburger kirjaa joulukuisen havainnon: Rats have gnawed through Another […]
Tuli&Savu
Tässä numerossa esitellään kuusi brittiläistä nykyrunoilijaa. Kuten valikoiman esittelyssä todetaan, kiinnostavien runojen lisäksi heitä ja monia suomalaisia nykyrunoilijoita yhdistää aktiivinen toiminta blogien, klubien, tapahtumien ja pienkustannustoiminnan parissa. Lämmin kiitos Teemu Manniselle jälkisanoista ja käännettävien runoilijoiden valikoinnista. Kiitos myös valikoiman suomentajille sekä FILI:lle saadusta käännöstuesta.
Runoilevien naisten kaupunki – Uutta ranskankielistä runoutta. Toim. & suom. Marja Haapio, Kristina Haataja, Jouni Inkala, Annukka Peura, Helena Sinervo ja Anni Sumari. 238 s. Tammi 2010 Keväällä Tammelta ilmestynyt Runoilevien naisten kaupunki on käännösvalikoima neljäntoista aikamme ranskankielisen naisrunoilijan tuotannoista ja sellaisenaan kulttuuriteko, jollaisia soisi tapahtuvan enemmän.