Vuonna 1948 amerikkalaisrunoilija Louis Zukofsky julkaisi teoksen A Test of Poetry, joka koostui tuntemattomilta ja tunnetuilta tekijöiltä valikoiduista, enimmäkseen anonyymeina esitellyistä runoista. Lukijan sai harjoittaa esteettistä silmäänsä vertailemalla enemmän tai vähemmän rinnasteisia tekstejä toisiinsa – Mannisen vai Saarikosken Odysseia? Lopputulemaa varten jokaisen runon yläkulmaan oli merkitty tila arvosanalle: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, heikko. Kun arvotamme, kuvittelemme […]
Silja Järventausta: Hyvän yön puisto. Teos 2012. 80 s. Silja Järventausta on vähintäänkin kiinnostava kirjoittaja. Hänen proosarunoteksteissään on sellaista omapäisyyttä, ellei jopa omituisuutta, jolle on vaikea keksiä mitään kuvaavaa tai luokittelevaa termiä. Hyvän yön puisto on Järventaustan kolmas runokokoelma ja tyyliltään selvää jatkumoa edeltäjilleen. Lyhyen yksinkertaiset, katkeilevat lauseet ja epäsovinnaiset kuvayhdistelmät luovat tunnelman, joka on […]
Eeva Kilpi: Kuolinsiivous. WSOY 2012. 117 s. Kun vuonna 1928 syntynyt, yli 30 teosta vuodesta 1959 lähtien kirjoittanut Eeva Kilpi nimeää tuoreen tekstikokoelmansa Kuolinsiivoukseksi, lienee lukijalla perusteita odottaa teokselta joko synkkää lunastusta tai vaihtoehtoisesti itseironian sävyttämää humoristista puheenpartta. Kilpi kirjoittaa päiväkirjamerkintöjen muotoon sommitellut ajatuksensa auki molempia mainittuja rekistereitä hyödyntäen. Ilmaisun kristillinen taustavire, muistojen varaan rakentuva […]
Panu Tuomi: Sylviuksen uurre. WSOY 2012. 63 s. Vuonna 2005 ilmestynyt Vaaleanpunainen ilmestyskirja merkitsi Panu Tuomen runotuotannossa jonkin sortin käännekohtaa. Yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä debytoineen runoilijan lyriikkaa Pyhän vituksen tautiin (2003) asti hallinnut sumea intertekstuaalisuus – ilkeäkielisemmin muotoiltuna akateeminen namedropping ja käsitepäteminen – alkoi väistyä tasapainoisemman säeilmaisun ja teoskokonaisuus edellä tehtyjen esteettisten valintojen tieltä. Siinä missä […]
Kategoriat
Kertomuksia kielletystä halusta
Merja Virolainen: Valloittaja. Tammi 2012. 72 s. Merja Virolaisen Valloittajan pääosassa esiintyy runoilijan tuotannosta tuttu elämäntapahairahtaja, toisen naisen hekumassa kärsivä uskottoman rakkauden esitaistelija. Tarinallinen ja vahvaääninen kokoelma näyttää intensiivisen rakkaussuhteen kaaren, hullusta huumasta katkeraan kostoon saakka. Kuolemanvakavalla leikkisyydellä se kirjoittaa itsensä rakkauslyriikan perinteeseen. Valloittaja esittelee kattavasti seksuaalisen halun kysymyksiä. Antautumisen pelko ja häpeä ovat […]
Helsinki Poetry Connection on innostuneella ja paneutuneella toiminnallaan onnistunut antamaan runoudelle tapahtuman luonteen. Vuonna 2008 perustettu järjestö on järjestänyt yli 200 runotapahtumaa. Säännöllinen runoklubitoiminta on kasvanut Helsingissä ja levinnyt halki Suomen. Se koskettaa tällä hetkellä runouden koko kenttää.
Nihil Interitin teospalkinnon voittaja on Anja Erämajan Töölönlahti (2013). Vuonna 2005 Laulajan paperit -kokoelmalla debytoineelle Erämajalle on alusta asti ollut leimallista omintakeinen ilmaisu, jossa rytmillä ja melodisuudella on keskeinen asema. Erämajan teoksissa kieli muodostaa puhuntoja. Töölönlahti ei tee tästä poikkeusta. Teoksen kieli irtaantuu semantiikasta, ja sanat välittävät läsnäoloa vahvoilla äänenpainoillaan sekä läpileikkaavan koomisilla havainnoillaan. Teos […]
Kategoriat
Nro 75
Kategoriat
Anarkistinen äänenavaus
Maria Matinmikko: Valkoinen. ntamo 2012. 100 s. Maria Matinmikko on saavuttanut vähässä ajassa paljon. Hänen esikoisensa Valkoinen voitti ensimmäisenä tarvepainatuskustantamon teoksena Tanssivan karhun. Se myös sijoittui Helsingin Sanomien esikoiskilvassa ”hyväksi kakkoseksi”. Kriitikkona mietin, kuulenko humulta teoksen omaa ääntä – saati omaani. Teoksen kanteen ntamon sarjailme on saanut koristuksekseen synkän valokuvan. Valkoinen valo paistaa verhotun ikkunan […]
Kategoriat
Pääkirjoitus
Runous on katkosten aluetta. Se on paikka, jossa merkitys hyppää kuilun yli tai kuiluun – sanat ovat matkalla minulta teille tai sinulta minulle, matkalla kirjoittajalta lukijalle. Tai sitten säkeet eivät ole matkalla erityisesti minnekään, mutta leijailevat silti hieman irrallaan maasta, kuin huomaamatta hyppyyn nousseena. Runon maisemassa esiintyvät esineet, ihmiset, kielen merkitsevät ja materiaaliset pinnat voivat […]