Kategoriat
Kategoriat
Nro 79
Kategoriat
Rytmi
Vuonna 2014 Tuli&Savu täytti 20 vuotta. Näistä vuosista lehteä on tehty yhteistyössä Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun (ent. Taideteollinen korkeakoulu) kanssa kymmenkunta. Graafisen suunnittelun koulutusohjelman opiskelijat ovat vastanneet lehden uljaasta ulkoasusta alkaen vuoden 2003 kolmannesta numerosta, jonka teemana oli Metamorfoosi. Nyt lehti luo jälleen nahkansa pyöreiden vuosien kunniaksi. Formaattiuudistus toteutettiin osana lehtori Arja Karhumaan vetämää […]
Vuoden 2014 Nihil Interit –runouspalkinto parhaasta runokirjasta myönnetään Tuija Välipakan teokselle Take away (Paasilinna, 2014). Kuoleman kasvot näyttäytyvät lempeinä ja groteskeina, kylminä ja lämpiminä Välipakan teoksen valossa. Välipakka käsittelee aihettaan rikkaasti ja kulttuuritietoisesti, hienostelematta ja kaihtamatta sen erilaisia ulottuvuuksia. Take away pureskelee ihmisen kuolemaa torjuvia fantasioita ja pelkoja. Näkökulmien moninaisuus on vaikuttava: kuolemaa personifioidaan, se […]
Vuoden 2014 Nihil Interit –runoustekopalkinto myönnetään runoilija, toimittaja Karri Kokolle aktiivisesta työstä runouden edistäjänä ja uudistajana. Kokko on herkkävaistoinen uusien runomuotojen löytäjä ja kehittäjä. Hänen merkityksensä runouden uusien keinojen esittelemisessä on ollut painokas etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Karri Kokko julkaisi esikoisrunoteoksensa Uno boy (Wsoy) vuonna 1982 mutta hänen seuraavia teoksiaan sai odottaa toistakymmentä vuotta. […]
Kategoriat
Genrerunon graal
Juri Nummelin (toim.): Titaanien laulu. ntamo 2014. 242 s. Kun valitut runot virtaviivaistavat kirjailijakuvaa tulevan kaanonin tarpeisiin ja käännösvalikoimat tarjoavat keskiarvoa kuvitellun yhteisön keskeislyriikasta, ei suomeksi ole ihan vähään aikaan ilmestynyt runoantologiaa, jota yhdistäisi nimenomaan muoto tai laji. Juri Nummelinin toimittama Titaanien laulu on ehdotus sellaiseksi. Sen tavoite on kahtalainen: Nummelin toteaa esipuheessaan, että ”kirja […]
Kategoriat
Syrjässä, yleisestä
Johannes Ojansuu: Katoavaisuuden aineisto. Into 2014. 79 s. Jos aforismin tarkoitteena pitää pientä kattavaa ajatusta, katettava määrittyy ajattelijastaan käsin. Johannes Ojansuu tunnetaan paremmin filosofina kuin aforistikkona ja paratekstuaaliset määreet kertovatkin Katovaisuuden aineiston (2014) syntyneen muutaman viime vuosikymmenen aikana ”filosofisen pohdiskelun sivutuotteena”. Vuolas kirjailijakuvaus teoksen liepeessä tulee täydentäneeksi kokoelman varsinaista tematiikkaa, nimittäin inhimillisen olemisen katoavaisuutta […]
Kategoriat
Katastrofin hidas kauneus
Kimmo Leijala: Fosfori. ntamo 2014. 71 s. Paljon – ja työkseen – nykylyriikkaa lukevana sitä on oppinut arvostamaan niitä hetkiä, kun runoteoksessa kaikki palaset vain loksahtelevat kohdalleen. Fosfori, Kimmo Leijalan toinen kokoelma, kuuluu eittämättä niiden harmillisen harvalukuisten teosten joukkoon, joiden äärelle kernaasti pysähtyy vaikka pidemmäksikin toviksi. Runojen tiiviiksi tiristettyä ilmaisua tekee mieli perata esille vähäkseltään, […]
Kategoriat
Minä valtaa reviirin
Tommi Parkko, Maria Merikanto ja Salla Tuukkanen (toim.): Reviiri. Uuden kirjallisuuden vuosikirja. Varsinais-Suomen taidetoimikunta 2013. 197 s. Reviiri-antologia esittelee 16 varsinaissuomalaista kirjoittajaa. Heistä puolella on takanaan opintoja Turun yliopiston luovan kirjoittamisen oppiaineessa. Vaikka luontolyriikkaa tai paikkakuntakuvauksia kokoelmassa ei ole, paikallisväriä tuo esiin meri. Rannat, saaret ja aallot luovat symbolista maisemaa, jota hyödyntävät rakkaus- ja […]
Kategoriat
Runo, kriittinen teko
Hans Magnus Enzensberger: Mausoleumi. Suomentanut Kari Aronpuro. ntamo 2013. 131 s. Mausoleumi on ensimmäinen suomeksi julkaistu kokonainen runoteos eräältä tärkeimmistä sotien jälkeisistä saksankielisistä runoilijoista. Julkisena intellektuellina ja poleemisena hahmona tunnetun Enzensbergerin runous on parhaimmillaan juuri teoskokonaisuuksissa, joissa on usein jokin yhdistävä teema tai metodi. Hänen runoissaan on valtavasti kollaasiainesta, paljoutta, jonka merkitys hahmottuu parhaiten suhteessa […]