Kategoriat
nro 83 Pääkirjoitukset

Ilmasto

Ranskalaisfilosofi Luc Ferry päättää teoksensa Uusi ekologinen järjestys toteamukseen: “Kosmopoliittisuus ei enää ole nationalismin vastakohta – vaikka onkin suotava perityistä koodeista irtautumisen vaiheelle etusija perinteeseen nähden: ilman sitä ei olisi luomista, ei innovaatioita ja ihmisen omimmat merkit häviäisivät. Radikaaliekologian voittokulku yleisessä mielipiteessä mielestäni vaarantaisi koko henkisen maailman, koska siinä pidetään kulttuuria sosiobiologian tavoin luonnon jatkona. […]

Kategoriat
nro 83 Sisällysluettelot

Nro 83

Kategoriat
Arvostelut

Naiivia ja sentimentaalista yhteiskunnallisuutta

    Susinukke Kosola (toim.): Torasäkeet   Kolera 2015, 88 s.   Kotimaisessa nykyrunokeskustelussa yhteiskunnallisuuden tematisoiminen ei ole aivan ainutlaatuinen ilmiö. Vuonna 2012 Osuuskunta Poesia julkaisi Puheenvuoroja nykyrunouden yhteiskunnallisuudesta -kirjasen, jossa kotimaisen runous- ja kirjallisuuskentän toimijat pohtivat teemaa erilaisista näkökulmista. Niin ikään Kristian Blombergin, Teemu Mannisen ja Henriikka Tavin kirjoittamassa ”2000-luvun runous” -hakusana-artikkelissa (T&S 4/2009) […]

Kategoriat
Arvostelut

Sanojen kukoistava lakastuminen

Sanna Karlström: Saatesanat. Otava, 2014.   Sanna Karlströmin (s. 1975) neljäs runokokoelma Saatesanat tuntuu ensivilkaisulta virkistävän kepeältä liplatukselta kuluneitten vuosien proosarunomeressä. Sisällöltään teos ei kuitenkaan ole kevyt: sen hienovaraisen eleettömissä ja tiiviissä säkeissä sukelletaan syviin vesiin pohtimaan elämän, kuoleman ja menetyksen sykliä.   Karlströmin aiempi, kiitetty ja palkittu tuotanto on perustunut pitkälti roolirunoudelle. Saatesanat poikkeaa […]

Kategoriat
Arvostelut

Vaelluksella läikkyvää valoa

  Riikka Palander: Seeprakivi. Sanasato 2015, 56 s.   Riikka Palanderin Seeprakivessä taivalletaan Afrikan kuuman auringon alla. Kokoelman puhuja tekee konkreettisia havaintoja ympäröivästä luonnosta, sen kalliopoluista, kukista, puista ja eläimistä, mutta mitä enemmän runoja luen, sitä lujemmin ne avautuvat matkaksi mielensisäisessä maisemassa.   Seeprakiven sisäinen jylhyys ja avaruus kommunikoi luonnostaan runoilijan aiempien teosten kanssa. Se […]

Kategoriat
Arvostelut

Ilmaa ja avaruuksia

  Gunnar Björling: Auringonvihreä (Solgrönt). Suomennos ja jälkisanat Pauliina Haasjoki ja Peter Mickwitz. Esipuheet Fredrik Hertzberg ja Tuula Hökkä. Poesia 2015, 129 s.   Lorca halusi vihreän vihreänä. Se on kohtuuton vaatimus. Metsän voi omistaa, mutta metsäkin omistaa sinut: monta kymmentä vihreää ja olet itse samanvärinen. Suomenruotsalainen runoilija Gunnar Björling (1887 – 1960) on suomeksi […]

Kategoriat
nro 82 Sisällysluettelot

Nro 82

Kategoriat
nro 82 Pääkirjoitukset

Elitismi

Sana ’eliitti’ juontuu latinan kielen sanasta eligere, joka tarkoittaa valitsemista. Eliitin asema perustuu arvottamiseen, olipa kyse sosiaalisesta, poliittisesta tai makuun liittyvästä valta-asemasta. Valtaa edustava ryhmittymä mielletään ja / tai se mieltää itsensä valiojoukoksi. Tämä ”laadullisesti paras aines” sijaitsee aina hierarkian huipulla. Poliittisen ja taloudellisen eliitin tunnistaminen on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin maun eliitin nimeäminen. Taloudellisen eliitin […]

Kategoriat
Uutiset

Ikuinen kertosäe luotaa runouskentän historiaa

Runouslehti Tuli&Savu on jo vuodesta 1994 kulkenut runouden buumista toiseen. Lehti on sekä havainnoinut kotimaisen ja kansainvälisen runouden tuulia että aktiivisesti ajanut runoutta ja runouskeskustelua uusiin suuntiin. Lehden 20-vuotista taivalta juhlistavan Ikuinen kertosäe -kirjan artikkelit dokumentoivat kahden vuosikymmenen aikana kotimaisessa runoudessa tapahtunutta kehitystä ja heijastelevat runouskentän nykyisiä ja tulevia haasteita sekä mahdollisuuksia. Kirjan kirjoittajat ja […]

Kategoriat
Arvostelut

Hardcore-fragmentin leikkaava reuna

  Juhana Vähänen: Nymfaion-trilogia, Poesia 2014, 151 s.   Vallitsee kenties pienimuotoinen fragmentin renessanssi, ainakin Poesian kirjoissa. Mutta murtuva ja kuluva kieli tuottaa harvoin tasalaatuisia syrjiä, joten fragmentista ei ehkä ole minkään suuntauksen perustaksi, tuskin edes tekstilajin. Luen yhtä kaikki Juhana Vähäsen Nymfaion-trilogiaa tätä (epä)muotoa vasten. Vähänen on jo useamman vuoden julkaissut samantyyppisiä katkelmia BigSur […]