Riikka Palander: Seeprakivi. Sanasato 2015, 56 s. Riikka Palanderin Seeprakivessä taivalletaan Afrikan kuuman auringon alla. Kokoelman puhuja tekee konkreettisia havaintoja ympäröivästä luonnosta, sen kalliopoluista, kukista, puista ja eläimistä, mutta mitä enemmän runoja luen, sitä lujemmin ne avautuvat matkaksi mielensisäisessä maisemassa. Seeprakiven sisäinen jylhyys ja avaruus kommunikoi luonnostaan runoilijan aiempien teosten kanssa. Se […]
Gunnar Björling: Auringonvihreä (Solgrönt). Suomennos ja jälkisanat Pauliina Haasjoki ja Peter Mickwitz. Esipuheet Fredrik Hertzberg ja Tuula Hökkä. Poesia 2015, 129 s. Lorca halusi vihreän vihreänä. Se on kohtuuton vaatimus. Metsän voi omistaa, mutta metsäkin omistaa sinut: monta kymmentä vihreää ja olet itse samanvärinen. Suomenruotsalainen runoilija Gunnar Björling (1887 – 1960) on suomeksi […]
Sana ’eliitti’ juontuu latinan kielen sanasta eligere, joka tarkoittaa valitsemista. Eliitin asema perustuu arvottamiseen, olipa kyse sosiaalisesta, poliittisesta tai makuun liittyvästä valta-asemasta. Valtaa edustava ryhmittymä mielletään ja / tai se mieltää itsensä valiojoukoksi. Tämä ”laadullisesti paras aines” sijaitsee aina hierarkian huipulla. Poliittisen ja taloudellisen eliitin tunnistaminen on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin maun eliitin nimeäminen. Taloudellisen eliitin […]
Runouslehti Tuli&Savu on jo vuodesta 1994 kulkenut runouden buumista toiseen. Lehti on sekä havainnoinut kotimaisen ja kansainvälisen runouden tuulia että aktiivisesti ajanut runoutta ja runouskeskustelua uusiin suuntiin. Lehden 20-vuotista taivalta juhlistavan Ikuinen kertosäe -kirjan artikkelit dokumentoivat kahden vuosikymmenen aikana kotimaisessa runoudessa tapahtunutta kehitystä ja heijastelevat runouskentän nykyisiä ja tulevia haasteita sekä mahdollisuuksia. Kirjan kirjoittajat ja […]
Juhana Vähänen: Nymfaion-trilogia, Poesia 2014, 151 s. Vallitsee kenties pienimuotoinen fragmentin renessanssi, ainakin Poesian kirjoissa. Mutta murtuva ja kuluva kieli tuottaa harvoin tasalaatuisia syrjiä, joten fragmentista ei ehkä ole minkään suuntauksen perustaksi, tuskin edes tekstilajin. Luen yhtä kaikki Juhana Vähäsen Nymfaion-trilogiaa tätä (epä)muotoa vasten. Vähänen on jo useamman vuoden julkaissut samantyyppisiä katkelmia BigSur […]
Edellinen lauta määrittää seuraavan Jyrki Heikkinen: Huilumusiikkia remontin taustalla, Ntamo 2014, 68 s. Tieto ystävän kuolemasta tavoittaa minut kirjoittaessani kritiikkiä Jyrki Heikkisen kokoelmasta Huilumusiikkia remontin taustalla. Henkilökohtaista surua ei voi sivuuttaa: voimakas tunne muuttaa runoissa yksittäistenkin sanojen merkityssuhteita. Tekstiin syntyy positioita, joita ei muuten ehkä olisi olemassa: ”rakkaimman katseessa me kohtaamme”. Monet kohdat […]
Pablo Neruda: Maremoto, Palladium 2013, 64 s. (Esp. alkuteos Maremoto 1970) Suom. Timo Malmi Pablo Nerudan tuotantoa on suomennettu melko kattavasti valikoimissa, mutta vasta viime vuosikymmeninä on nähty teoskokonaisuuksia myös erillisinä suomennoksina. Pentti Saaritsan kääntämään, olennaisesti 1970-luvun ajankuvaan kuuluvaan Andien mainingit -valikoimaan (1972) kyllä sisältyi keskeinen runoelma Canto General kokonaisuudessaan, mutta hyvätkin koosteet yleensä […]
Pipsa Lonka: Pimeän nimi, Books North 2014, 152 s. On luontevaa, että suomalaisen kokeellisen proosan tekijöistä moni tulee teatterin puolelta, sillä formaalia koulutusta on proosan saralla tarjolla hyvin vähän. Saman hedelmällisen yhteyden voisi kuvitella toteutuvan myös runouden puolella. Aina näin ei kuitenkaan ole, vaan dramaturgisesti onnistunut puheenomaisuus ja kohtauksellisuus viettävät runoa liian psykologisoivaan […]
Ron Silliman: Auringonlaskun roinaa, ntamo 2014, 47 s. (Eng. alkuteos Sunset Debris, 1986) Suom. Aki Salmela Mikä on lukijan rooli? Ron Sillimanin Auringonlaskun roinaa kysyy, kuka puhuu ja kenelle. Teos pyörittää isoja teemoja kirjallisuudesta lukijan ja kirjoittajan rooleihin. Auringonlaskun roinaa koostuu alusta loppuun pelkistä kysymyksistä, eikä tee lukemista helpoksi: 47 sivun aikana ole […]