Kategoriat
Kategoriat
Minä
”Onko muodon vapaa moninaisuus mahdollista”, kysyi Mark Wallace Teemu Mannisen suomentamassa esseessä, joka julkaistiin vuonna 2005 Tuli&Savun numerossa leegio – minä olen monta. Keskeneräisyyttä, avoimuutta ja poediversiteettiä juhlineessa keskustelussa kaikui sama kysymys, joka oli piinannut kielikeskeistä runoutta jo kolmenkymmenen vuoden ajan: onko yksilöllistä luovuutta? Vai majaileeko runoutta tuottava potentiaali pikemminkin kollektiivin monimuotoisissa laskoksissa, leegioissa? Neromyytin […]
Kategoriat
Beat-konkarin runouksissa
Anne Waldman: Tapahtumien kirja – valitut runot Suom. Arto Lappi Esipuhe J. K. Ihalainen Sanasato 2015, 155 s. Anne Waldman (s.1945) on amerikkalainen runoilija, kirjoittamisen opettaja ja runoaktiivi. Hän julkaisi ensimmäiset teoksensa osana 60-luvun beat-sukupolvea. Siitä lähtien hän on työskennellyt ennakkoluulottomasti erilaisin runon tekemisen tavoin pelkäämättä raja-aitoja, kokeiluja ja yhteiskunnallisia kannanottoja. Waldman […]
Kategoriat
Runoon tapahtuva maailma
Niillas Holmberg: Jos itseni pelastan itseltäni Palladium Kirjat 2015, 80 s. Aiemmin kaksi kokoelmaa äidinkielellään pohjoissaameksi julkaissut, myös muusikkona ja aktivistina tunnettu Niillas Holmberg (s. 1990) on julkaissut ensimmäisen suomenkielisen kokoelmansa. Siinä hän tekee vielä tuttavuutta uuden instrumenttinsa kanssa, mutta jälki on lähes kauttaaltaan lupaavaa, usein erinomaista. Teos on tarkkasilmäisen havainnoijan ja näkemyksellisen […]
Kategoriat
Rottamatto
Marianna Kurtto Rottakuningas WSOY 2015, 91 s. Ruusulokki lumisokeutuu tundran yllä, halkeilevan jäätikön yllä päälaki heijastaa kaiken minkä taivas paljastaa, voi ruusulokki unohdit aurinkolasit, karibunluisen kapineen jonka alta kurkkii iloinen inuiitti: lumen tunteva, käsissään sulattava —- Marianna Kurtto tarttuu neljännessä teoksessaan Rottakuningas luonnon ja ihmisen alati jännitteiseen suhteeseen, joka venyy välillä suhteettomuudeksi. Ruusulokki […]
Jouni Inkala: Vakiot ja muuttujat Siltala 2015, 66 s. Jouni Inkala (s. 1966) on suomalaisessa runoudessa hankalasti määriteltävä tekijä. Hänen runonsa ponnistavat arkihavainnoista, mytologiasta ja tieteen löydöksistä, ja niille ovat ominaisia vakavan ja huvittavan, vilpittömyyden ja velmuilun välillä vaihtelevat asennot. Vuodesta 1992 tasaiseen tahtiin julkaissut Inkala on leikkisä kirjoittaja, mutta hänen runoutensa läpäisee […]
Kategoriat
Ilmasto
Ranskalaisfilosofi Luc Ferry päättää teoksensa Uusi ekologinen järjestys toteamukseen: “Kosmopoliittisuus ei enää ole nationalismin vastakohta – vaikka onkin suotava perityistä koodeista irtautumisen vaiheelle etusija perinteeseen nähden: ilman sitä ei olisi luomista, ei innovaatioita ja ihmisen omimmat merkit häviäisivät. Radikaaliekologian voittokulku yleisessä mielipiteessä mielestäni vaarantaisi koko henkisen maailman, koska siinä pidetään kulttuuria sosiobiologian tavoin luonnon jatkona. […]
Kategoriat
Nro 83
Susinukke Kosola (toim.): Torasäkeet Kolera 2015, 88 s. Kotimaisessa nykyrunokeskustelussa yhteiskunnallisuuden tematisoiminen ei ole aivan ainutlaatuinen ilmiö. Vuonna 2012 Osuuskunta Poesia julkaisi Puheenvuoroja nykyrunouden yhteiskunnallisuudesta -kirjasen, jossa kotimaisen runous- ja kirjallisuuskentän toimijat pohtivat teemaa erilaisista näkökulmista. Niin ikään Kristian Blombergin, Teemu Mannisen ja Henriikka Tavin kirjoittamassa ”2000-luvun runous” -hakusana-artikkelissa (T&S 4/2009) […]
Kategoriat
Sanojen kukoistava lakastuminen
Sanna Karlström: Saatesanat. Otava, 2014. Sanna Karlströmin (s. 1975) neljäs runokokoelma Saatesanat tuntuu ensivilkaisulta virkistävän kepeältä liplatukselta kuluneitten vuosien proosarunomeressä. Sisällöltään teos ei kuitenkaan ole kevyt: sen hienovaraisen eleettömissä ja tiiviissä säkeissä sukelletaan syviin vesiin pohtimaan elämän, kuoleman ja menetyksen sykliä. Karlströmin aiempi, kiitetty ja palkittu tuotanto on perustunut pitkälti roolirunoudelle. Saatesanat poikkeaa […]