Sami Liuhto Canti di Assisi ntamo 2017, 252 s. Sami Liuhdon runotuotannossa yhdistyvät harvinaisella tavalla menetelmällisyys ja tunnustuksellisuus. Palindromien, anagrammien ja sananeliöiden kaltaisten pakotelähtöisten muotojen lisäksi Liuhto on kirjoittanut lähes päiväkirjamaista runoutta, jossa mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä erilaiset epäonnistumisen ja syrjäytymisen kokemukset kuvataan milloin traagiseen, milloin tragikoomiseen sävyyn. Liuhto itse on puhunut tuotannostaan kokonaistaideteoksena, […]
Oratorio kurottaa kohti uutta yhteisöä
Saila Susiluoto & Antti Nykyri Oratorio. Kuunneltava kaupunkirunoelma Runoilija Saila Susiluodon ja äänisuunnittelija Antti Nykyrin Oratorio kuljettaa teoksen kokijaa halki vuosisatojen, aina 1600-luvulta nykypäivään. Susiluoto on kirjoittanut kuusikymmentä uutta runoa, joista muodostuu Helsinkiin kiinnittyvä audiorunoelma. Oratorion teokset ovat verkossa ladattavissa osoitteesta oratorio.fi. Jokaiselle osalle annetaan oma paikka, jossa se on tarkoitus kuunnella. Muutamat […]
Tsvetajevaa kieltenvälisessä limbossa
Marina Tsvetajeva YLISTYS, hiljaa! Valitut runot 1912–1939. Suom. Marja-Leena Mikkola Siltala 2017, 228 s. Tuhatyhdeksänsataaluvun ensimmäisinä vuosikymmeninä venäläinen runoilija oli kärsivä runoilija. Ei siksi, että kärsimyksen performoiminen olisi ollut muodissa, vaan yksinkertaisesti siksi, että aikakausi pani luovat henkilöt kärsimään vuosi vuodelta enemmän ja enemmän – ensin vallankumouksessa, sitten sodassa, sitten toisessa ja kolmannessa vallankumouksessa ja […]
Nimistä ja siemenistä
Harri Nordell Hajo WSOY 2016, 67 s. Hajo on pitkän ja hitaan linjan runoilijan Harri Nordellin kuudes kokoelma, jonka voi katsoa jatkavan aiemmissa kokoelmissa avatun kaivannon tutkimista. Niukka ja tiheä ilmaisu ei niinkään valtaa uusia alueita Nordellin työstettäväksi vaan timanttiporaa työtään moninaisten kerrosten läpi – kasvilajituntemuksesta muinaiseen Kreikkaan, männyistä ja kuusista Jeesus Kristukseen. Hajo […]
nro 90
Peli
Roger Caillois määritteli teoksessaan Les jeux et les hommes pelin toiminnaksi, joka on vapaata, ympäristöstään eristettyä, epävarmaa, tuottamatonta, säännöllistä ja fiktiivistä. Oulipon jäsen Laurent Nunez totesi myöhemmin eräässä pääkirjoituksessa, että kirjallisuus täyttää kaikki nämä ehdot. Oulipo organisaationa on keskittynyt tuottamaan luovuutta kohostavia sääntöjä ja rajoitteita, jotka tekevät rinnastuksesta ilmeisen. Vapaus ja säännöt edellyttävät toisiaan. Huomattavaa […]
Juurien lailla haarautuva teos
Sirpa Kyyrönen Ilmajuuret Otava 2016, 59 s. Sirpa Kyyrösen kolmas teos Ilmajuuret jatkaa tekijän aiempien runokokoelmien tematiikkaa keskiössään nainen. Teos tunnustelee perhe-elämää maan, ilman ja meren läpi. Uutena kulmana on ilmajuuriin vertautuva välitilassa hapuileminen, kysymys siitä miten sopeutua yhtäaikaiseen haluun pysähtyä ja edetä, ”olla kotoisin ja lentää”. Miten juurtua muuttuvassa elämässä aina uudelleen eri […]
Erkka Filander Torso Poesia 2016, 118 s. Miten ihminen tänään on ellei perityn tilanteensa varassa? Ja mitä peritty tilanne on ellei unohdusta, yhtäältä kuolemisensa luonnon kadottamista ja toisaalta esineiden maailmalta sulkeutumista, käymistä oletetun itseytensä sisään, käpertymistä katsojan asemaan? Sellaisessa olossa maan perivät edelleen viime kädessä ne, jotka myöntävät tämän tänäisyytensä eivätkä perinjuuriaan myöten haraa […]
Viimeinen hiustenleikkuu
Matti Kangaskoski Pääkalloneuvottelut Teos 2017, 103 s. Vähälevikkisenä ja marginaalisena runous on paradoksaalinen kaunokirjallisuuden pioneerilaji, joka kirjoittamisen mahdollisuuksia kokeillessaan ja uudistaessaan kyseenalaistuu väistämättä itsekin tuossa prosessissa. Sen olemassaolo tuntuu pohjaavan sivistyneeseen armoon ja tekijöiden intohimoon. Nykylyriikan julkaisemisen kriisi vaikuttaa syvenevän tänäkin vuonna julkaistavien nimikkeiden vähentyessä ja keskeisten kirjoittajien siirtyessä lisääntyvissä määrin – ainakin hetkellisesti […]