Termien määrittely on visaista hommaa. Joskus määritelmiä kuitenkin muotoillaan niin laiskasti tai yksipuolisesti, että niiden ansiosta koko asia muuttuu monimutkaisemmaksi kuin onkaan. Joskus jää huomaamatta, että määrittely on vanhentunut – tai että se sisältää selkeästi arvolatautuneita sävyjä. Miltä esimerkiksi kuulostaisi, jos ”aasi” määriteltäisiin biologiankirjassa ”epätäydelliseksi hevoseksi”? Subjektiivisiin määritelmiin törmää useammin taiteissa tai urheilussa, jossa menestykseen […]
Kategoria: Tulentekoa
”Tulentekoa” on poetiikan erikoispalsta, joka haastaa ja tutkii, manifestoi ja maanittelee.
Käsitteellisiä runoja
Nick Thurston: He might find Samuel Beckettin romaani Watt käännetynä sen kieliopillisiksi yksiköiksi: ”Thus it was not rare to find, on the noun, the noun on its noun by the noun, and the noun on its noun by the noun, the noun on its noun by the noun, and the noun on its noun by […]
Brittiläisestä nykyrunoudesta
Usein tuntuu siltä, että englanninkielisen runouden parissa kaikki kehitys on 1900-luvulla tapahtunut Amerikassa: objektivismi, beat, New Yorkin ensimmäinen, toinen ja kolmas koulukunta, L=A=N=G=U=A=G=E, deep image ja uusformalismi ovat kaikki amerikkalaisia keksintöjä. Britannialainen runous on onnistunut ainoastaan ikivanhojen, sovinnaisten muottien ja kadenssien säilyttämisessä pinnallisin, sisällöllisin päivityksin: Hugo Williams, Andrew Motion, Wendy Cope ja James Fenton kirjoittavat […]
Miksi käytän ironiaa?
Otsikko on tehtävänantoni. Se antaa myös ymmärtää, että minua pidetään kirjoittajana, joka käyttää ironiaa. Kysymystä voisi pitää yhtä mielettömänä kuin kysymystä siitä, miksi ylipäänsä kirjoitan, mutta toisaalta se antaa myös mahdollisuuden avata estetiikkaani. Joten yritän. Samalla termille on välttämätöntä antaa pistoksia, jotta se venyisi tarkoitusperiini sopivaksi. Luulen, että päädyn lopulta väistämättä kirjoittamaan jostain aivan muusta. […]
Suominimalismi
Suominimalismi Minimalistisen runon määritelmänä tavataan esittää, että se on niukka, vain muutaman säkeen mittainen teksti, joka esittää ideansa yhteen polttopisteeseen keskittäen. Tässä kirjoituksessa tarkastelen jopa kyseistä määritelmää niukempaa Suomessa yleistynyttä muotoa. Siinä minimalismi rakentuu miltei aina vain yhden merkitsevän yksikön (typografisten merkkien muodostama graafinen kokonaisuus, sana, ilmaus) varaan. Lähden liikkeelle Harry Salmenniemen runoelmasta Texas, […]
2000-luvun runous
Artikkelin kirjoittivat Kristian Blombergin lisäksi Henriikka Tavi ja Teemu Manninen. -Toim. huom. Asennonvaihdokset Asennonvaihdoksilla voidaan tarkoittaa joko puhujan minäkuvassa tai maailmasuhteessa tapahtuvia muutoksia, tai usein nopeita, muutaman säkeen välein seuraavia muutoksia useampien puhujien välillä ja puheen rekisterien ”asennoissa”. Tällä on pyritty a) irtaantumaan runoa tyypillisestä hallitsevasta ja yhtenäisyyttä rakentavasta puhetilanteesta tai b) esteettiseen vaihteluun ja […]
Hölynpölyä
”Yleensä kun ihminen sanoja kuulee, myös ajatuksen niihin kätkeytyvän luulee.” (J. W. Goethe, Faust I) 1800-luvun lopulla syntyneestä nonsensesta voisi olla helppo pitää. Lorumaisesti etenevä, suun kakofonian ja eufonian paukkupurukumeilla täyttävä hyväntuulisuus saattelee silmän purjeita säkeestä toiseen. Aina kunnes lukemisen lihaskalvo repeää ja silmästä solahtaa sisään jotain kirvelevää. Ja välillä joitain ajatuksia sikiäärytmin alla, aivojen […]