1. en ole vainoharhainen, mutta otsani: mutta otsallani: kimmeltää yksinäinen: hikipisara: en usko: tähän: että tuo rapiseva, käheä ääni: merkitsee: että ihoni: varisee irti kuin mikroskooppisen pienet lehdet: ne: en: ole koskaan tarttunut käsivarteesi: vääntänyt sitä nopealla liikkeellä sijoiltaan ja: paiskannut sinua: sängylle: välkkyvää säkkiä: en: usko että lattia: muuttuu nyt: en ole: nyt: tästä […]
Kategoria: Runot
Kotoa on lyhyt matka, lumi kuin tuhkaa. Muuttuu kohta sateeksi. Kuka mennyttä muistaa – hankkiudu itse jotenkin. Tuolla valkea, musta savu: piipunnysistä ja kaukaisesta tulipalosta. Sillan taakse pakeni rakkauden tyhjä raitiovaunu.
xxx Ja nyt sitten amerikkalainen runo. Ystävä julkaisee opiskelijalehteä – yhteistyössä: viimeistä edellinen toivo olla joutumatta konkurssiin. Julkaisee värssyjä ja mietteitä rauhasta maailmassa. Opiskelijatyttö (en ole nähnyt valokuvaa, mutta voin kuvitella: hiukset olkapäille, pesemättömät, vääntynyt hymy, miellyttävät avoimet kasvot, vakosamettifarkut – ja paljain jaloin) on lähettänyt jonkun tekstin. Minä käännän.
hampaista norsunluu ja metalli
emali kumi
ja kaikki mikä peittää ihmisiä
Abstrakti runo.
Syyskuu Sukeltaja Syyskuu kelluu, on kuulevinaan tuulimusiikkia. Lammen pintaan putoilee lehtiä, kuparinuotteja. Tuuli on puhaltanut lehdistä lauluja, joita kukaan ei laula.
suomentanut Aki Salmela Kyrillos Paras epigrammimuoto on kaksisäkeinen. Jos lisäät kolmannen olet alkanut eepoksen. – Lukianos Oltiin kaikki kännissä, mutta Akindynos oli päättänyt pysyä selvin päin. Pässi! Meille hän oli sekavin mies.