Kategoria: Pääkirjoitukset

NAURUA KAHDESTA MAAILMASTA Harry Salmenniemi TÄMÄN NUMERON RUNOSSA Ron Padgett kirjoittaa peräpukamistaan, Ray Fralossy varoittaa lukijaa lukemasta runoaan väärinpäin ja Philip Nikolayev lämmittää sukkansa mikrossa. Samaan aikaan Julianus vinoilee skeptikko Pyrrhonin haudalla kuoleman ehdottomasta todellisuudesta – ja Strato syyttää tuntematonta kaunotarta impotentin kaupunginmuurin kiusoittelemisesta. Vaikka on ilmiselvä klisee huomauttaa siitä, kuinka vähän tekstin aiheet tuntuvat […]

PERINTEEN KEVEYDESTÄ Harry Salmenniemi KANSAINVÄLISTYVÄSSÄ KULTTUURISSA on mukava kääntyä hetkeksi aikaa vastavirtaan ja tuijottaa omaa perinnettään, omaa kulttuuriaan ja omaa runouttaan. Suomalaiselle runoilijalle on tietenkin onni ja helpotus, ettei suomalainen runoilija hengitä pelkästään usein varsin ummehtunutta suomalaista runoilmaa, vaan saa ja on velvoitettukin seuraamaan eri maiden runouskenttiä, keskustelemaan laajemman lyriikan perinteen kanssa. Vastikään julkaistun Skandinaavisen […]

ILOSTA JA VASTUUSTA Harry Salmenniemi TULI & SAVUN ILO JA VASTUU on ollut koko olemassaoloaikansa rikastaa suomalaista runouskeskustelua. Nyt tämä rooli tuntuu entistä tärkeämmältä. Näyttää siltä, ettei toisenlaisten runouksien ja runoilijoiden tunnustaminen ole lainkaan yksinkertaista ja etteivät uudet tuulet ole aina edes tervetulleita. Uskallan tunnustaa, että olen lukijana pitkään odottanut jonkinlaista ilon ja leikin vallankumousta: […]

PROOSASTA, RUNOSTA JA RAHASTA Harry Salmenniemi VIRON KIRJAILIJALIITON entinen puheenjohtaja Jan Kaus kirjoittaa tässä numerossa julkaistavassa esseessään, että hänen näkemyksensä mukaan virolainen nykyrunous on vahvempaa kuin virolainen nykyproosa. Tällainen väite on tietenkin vaikeata tehdä, niin kuin Kaus huomauttaa, koska runouden ja proosan tason vertaileminen on mielivaltaista. Kuitenkin tahdon itse tehdä samankaltaisen väitteen: nähdäkseni suomalainen nykyrunous […]

Teemu Manninen Runoilija nousee lavalle ja ottaa kenkänsä pois. Hän seisoo yleisön edessä ja alkaa hokea hypnoottisesti yhtä ja samaa lausetta. Aika hidastuu, kuulo herkistyy: esityksen voima ja runoilijan läsnäolo on tärkeämpää kuin se, mitä sanotaan. Katetulla sisäpihalla keski-ikäinen mies antautuu äänensä vietäväksi; hänen suustaan ryöppyää perkussiivista jokellusta, jonka keskeltä (samalla kun virtuoosimaisen rytmitajun outo […]

Teemu Manninen Vuonna 1994 MotMotissa sanottiin, että suomalaisen runouden kulta-aika oli 50-luvulla, ja 90-luvun alkuun ja Nuori Voima -lehden uudistumiseen saakka kaikki muu oli pelkkää rappeutumista. Mihin mahtoivat kadota 1960- ja 1970-luku runoutemme historiasta? Mihin on kadonnut Kalevi Seilonen ja poikkitaiteellisuus? Kekkosen aika unohdetaan meillä mieluusti. Toisin on toisaalla: Ruotsissa 1960-luku on tärkeä osa nykyrunouden […]

Teemu Manninen Verkkosivusto Kiiltomadon uusimmassa pääkirjoituksessa (5.4 2006) Kritiikin uutisten päätoimittaja Otso Kantokorpi kysyy ”millä tavalla ’mielenkiintoinen’ on esteettinen kategoria?”. Kantokorpi ei pidä termin käytöstä kritiikissä, koska ”mielenkiintoinen” heijastelee mielipidejohtamista. ”Mielenkiintoista kenen mielestä”, hän kysyy – ja me vastaamme. ”Mielenkiintoinen” on vanha kritiikin käsite eikä ollenkaan epämääräinen. Friedrich Schlegelille das Interessante tarkoitti ”aidosti modernia” runoutta, […]

Miia Toivio   Viime kesänä toimituksen kesken sikisi ajatus Tuli&Savun numerosta, jossa olisi kaikkea. Vaihtoehtoja ja muotoja ja vaihtoehtoisia muotoja. Olemmekin valinneet tämän numeron koordinaatiopisteiksi sellaisia sanoja kuin moninaisuus, ja erilaiset mahdolliset poeettiset arvot ja niitten pohjalta muodostetut manifestit. Puhumme myös keskeneräisyydestä, koska tuntuu välttämättömältä ja kiinnostavalta puhua jonkin vielä kehittyvän ilmaisemisesta – kuten julkaisemattomien […]

Miia Toivio Kuinka kirjoittaa kiinnostuksemme kohteesta, kalisevista, kahisevista kartoista kohti kauhua, kauneutta: säkeistä, silmäsolmuista, soinnuista, sattuvista sanoista, salaisuudesta? Miten määrätä miettimään merkkejä, merkitysten merta mitata, miten mieltää mielen, mutta myös mielettömyyden? Jaksatko jahdata jokea, juosta ja jäädä jälkeen, jännittää jousen? Ja jaksatko jakaa jaettavan, aloittaa ajatuksen, antaa arvoituksen avautua? Jos haluat tutustua sukeltamiseen, olet tullut […]

Miia Toivio Mittaa ei ole helppo niellä. Vaikka ei minun pitäisi ihan keltanokkakaan olla. Mutta siitä huolimatta, että olen tunnollisesti aikoinaan tenttinyt Kantokorpi-Lyytikäinen-Viikarin Runousopin perusteet, en silti ole oppinut hallitsemaan puhetta mitallisuudesta samalla tavalla kuin kerronnan teoria tai intertekstuaalisuus ovat tulleet tutuiksi. Puhe jambeista anapesteista, trokeista ja daktyyleista saatikka sitten peoneista tai spondeista, saa minut […]