Kategoria: nro 65-66

Juho Nieminen: Muovin kukkia. Helsinki-kirjat 2010. On myönnettävä, että Juho Niemisen (s. 1979) esikoisteos pääsi hieman yllättämään. Nyt, kun jo esimerkiksi turkulaisen katurunoaktivismin kulta-ajasta on vierähtänyt toista vuosikymmentä, ei nykylyriikalta ole rohjennut odottaa aivan niin avosieluista kaupunkilaisvuodatusta, mitä Muovin kukkia onnistuu tarjoamaan. Vaikka ajoittainen elähtäneisyys kokoelman ilmaisua vaivaakin, välittyy Niemisen runoista silti varteenotettava yritys kahlita […]

Volga-antologia. Ville Ropponen (toim.). Savukeidas & Kiila 2010. Savukeitaan ja Kiilan Volga-antologiaa lukiessa alkaa tuntea itsensä suomalais-ugrilaiseksi. Ville Ropposen toimittaman teoksen perusteella Marin, Udmurtian ja Mordvan tasavaltojen suomalais-ugrilaisten kansojen älymystön piirissä oma kansallinen identiteetti yhdistyy aina yleiseen suomalais-ugrilaiseen tietoisuuteen. Antologian neljäntoista kirjailijan tekstit ovat useilla kielillä kirjoitettua runoutta, proosaa ja esseistiikkaa, mutta niitä yhdistää kamppaileva […]

Helena Sinervo: Väärän lajin laulut. WSOY 2010. Runoilijan on usein hyvä matkailla, ja mielellään matkailla usein. Suomalainen 1990-luvun lyriikka on viime vuosina monessakin runouskeskustelussa yritetty leimata lähinnä kielellisesti itseensä käpertyneeksi, hermeettiseksi eksistentialismi-kierrätykseksi, jota kirjoittivat Ranskaan suuntautuneet pseudoakateemiset vakavikot, tuttavallisemmin ysäriläiset. Helena Sinervo mainitaan tuossa pääosin 2000-luvullakin jatkaneessa joukossa ensimmäisten joukossa Jyrki Kiiskisen ja Jukka Koskelaisen […]

Esa Mäkijärvi: Kaukainen maa. Teos 2011. On löydettävä sisältään maisemien maisema ja kuvailtava se – Esa Mäkijärvi tak, jug-jug, errr, dk, dk, dk – Eeva-Liisa Manner Esa Mäkijärven kolmas kokoelma kokee tehdä tätä matkaa laulu laululta teillä etäisyyksiin. Koska teos nimeää parateksteissä esikuvikseen muun muassa Mannerin, Saarikosken ja Haavikon ja koska se on jo ehtinyt […]

Silene Lehto: Hän lähti valaiden matkaan. WSOY 2011. Selvitetään nyt aluksi, että Silene Lehdon esikoinen on taitavasti kirjoitettu ja kasattu runoteos, kuten suurten kustantamojen runoesikoiset yleensä ovat. Siinä on jonkinlaisista lyhytproosallisista (ja vain vaivoin runollisista) henkilökuvista ja henkilöiden havainnoista kasautuva näkökulmarakenne, jolla pyritään rikkaaseen, koko maailman nielaisevaan monimuotoisuuteen. Tekstien nominatiivivoittoiset nimet kenties valottavat hieman mitä […]

Tero Hannula: Subtanssi. Runoja. ntamo 2010. Tero Hannula debytoi vuonna 2010 kahdesti. Ensin ilmestyi lyhytproosateos Tunkeilija, myöhemmin runoesikoinen Subtanssi. Runoja hän on aiemmin blogannut esimerkiksi omassa Sanojanossa ja yhteisöllisessä Nanonen-blogissa. Teoksella on kaunis nimi. Subtanssi on itsessään sanaruno, joka kuvaa sanarunouden toimintaperiaatteetta. Sanalla on abstrakti merkitys, jota sopimuksenvarainen sanahahmo kuvastaa. Sanaruno rikkoo hahmon muuttaen sen […]

Odysseus Elytis: Ylistetty olkoon (suomennos ja esipuhe Markku Pääskynen). WSOY 2010. Odysseus Elytis (1911-1996) löysi 19-vuotiaana runoilmaisunsa virikkeen surrealismista. Aikalaisrunoudessa olisi ollut tarjolla monenlaisia muitakin taiteellisia virtauksia, kuten parnassolaista symbolismia, mallarmé-eduardilaista ”poissaolon runoutta”, neorealismia ja baudelairelaisuutta, ironiaa ja dekadenssia. Elytiksen surrealismista välittyy aimo annos romantiikan perinnettäkin: myrskynäkymiä, aaltoilevaa merta, ihmisen kokemusta jylhän, jumalallisuutta lähenevän luonnon […]