typografia
Kategoriat
Kategoria: 1|2010
Kategoriat
Pääkirjoitus
Ajatus tämänkertaisesta Tuli&Savusta muotoutui vuosi sitten, kesällä 2009, kun toistakymmentä suomalaista runoilijaa kokoontui Saaren kartanoon. Runoilija Karri Kokon järjestämässä kaksiviikkoisessa visuaalisen runouden työpajassa syvennyttiin runouden visuaalisuuteen ja visuaaliseen runouteen monesta osanottajien kiinnostuksen osoittamasta suunnasta. Saaressa harhailtiin, etsittiin, eksyttiin ja löydyttiin. Karri Kokon ja suomalaisrunoilijoiden lisäksi saimme nauttia kansainvälisestä seurasta: päävieraiden Geof ja Nancy Huthin sekä […]
Stuttgart Bernhard Böschensteinille 1 KUKKULAN LAELTA SCHILLERIN tammelle tuikea silmä mellakoi se näkee kattilan yläpuolella leijuvan opaalin sumusuihkun ja rieslingin huurut tulikuningaskunnan hedelmätarhojen ja hilpeitten viinirinteiden kirkonkello kailottaa voimistuen kunhan vain viinitankki hohtaa pauhaten järvestä kohoaa hehku kaupunkiin nouseeko järvi laskeutuuko tuomiokirkko? Rimbaud rönyää portaikossa rientää halki kirjametsien pyökkipuukirjastoissa vuokraisäntänsä Wagnerin luota – paimen joka […]
Johdanto Visuaalinen runo on hybridi, toisiinsa sopimattomien kumppanien jälkeläinen, korvan ja silmän lapsi mutta silmän liittolainen, joka elää hämärässä, missä valo on riittävää mutta vajavaista, ja jokin (kuten valo) on koko ajan muuttumassa joksikin toiseksi (kuten pimeydeksi) – tai päinvastoin – ja katsoja, kuka tahansa meistä, on toisinaan epävarma muutoin näkyvissä tai aistittavissa olevan kohteen […]
Kategoriat
Suominimalismi
Suominimalismi Minimalistisen runon määritelmänä tavataan esittää, että se on niukka, vain muutaman säkeen mittainen teksti, joka esittää ideansa yhteen polttopisteeseen keskittäen. Tässä kirjoituksessa tarkastelen jopa kyseistä määritelmää niukempaa Suomessa yleistynyttä muotoa. Siinä minimalismi rakentuu miltei aina vain yhden merkitsevän yksikön (typografisten merkkien muodostama graafinen kokonaisuus, sana, ilmaus) varaan. Lähden liikkeelle Harry Salmenniemen runoelmasta Texas, […]
Kategoriat
Mahdollisten maailmojen bestiaario
Pauliina Haasjoki. Pääskynen ja lepakko. Otava 2009. Pauliina Haasjoen Pääskynen ja lepakko on harvinaisen kaunis runokirja. Tässä tarkoitan nyt lintuaiheista, värikästä ja eksoottista kantta, joka jo kaukaa houkuttelee tarttumaan kirjaan, hypistelemään sitä. Tämän ja Harry Salmenniemen Teksas, saksien perusteella muut kustantamot tulevat tällä hetkellä kaukana Otavan jäljessä, kun arvioidaan runokirjoja esineinä. Kovakantisina näille kirjoille voi […]
Kategoriat
Häiriöisen maailman puolesta
Sinikka Vuola: Musta ja punainen. Tammi 2009. Sinikka Vuolan esikoiskokoelmaan niitä vielä mahtui. Säästeliäästi, mutta silti: pisteitä. Muiden välimerkkien houkuttelemina ne tulivat ja asettuivat kohtiin, joihin kieliopin pelisäännöt niitä vaativat. Tähän Vuolan toiseen kokoelmaan tultaessa pisteet on viimeistä myöten pyyhitty pois. Pilkun koukkujen kautta sivut ja jopa kokonaiset osastot virkkautuvat yhtenäiseksi, hengityksen kaltaiseksi. Silti kokoelman […]
Kategoriat
Lahoavassa lähiössä
Markku Paasonen: Tulevassa maailmassa. Teos 2010. ”Tulevassa maailmassa kaikki on kuin nyt, vain hiukan toisin”, kuuluu hasidijuutalainen sananlasku Markku Paasosen uuden proosarunoteoksen alussa. Tulevassa maailmassa sisältääkin viittauksia aktuaalisen nykymaailman konsumeristiseen kaupunkielämään, jonka teos kärjistää irvokkaaksi tanssiksi markkinatalouden tunkiolla. Myös teoksen fiktiivinen luontokuva vaikuttaa tutulta suomalaisine luonnonkasveineen ja -eläimineen, mutta on tummasävyinen ja kaupunkimiljööstä läpipuskeva, uhkaavakin.
Kategoriat
Armstrong, Aldrin ja Andy Kaufman
Tytti Heikkinen: Varjot astronauteista, poEsia 2009. Kun valonlähteenä on vain yksi aurinko, katveeseen jäävien alueiden pitäisi olla yhdensuuntaisia. Mutta kuuvalokuvissa varjot astronauteista heittyvät sinne tänne, mikä todistaa, että Apollon lento lavastettiin hiekkalaatikolle NASA:n takapihalla.
Kategoriat
Mielikuvituksen yhteiskunta
Pekka Jäntti: Houdinin uni. Teos 2010. Esikoisteoksessaan Houdinin uni Pekka Jäntti tuntuu etsivän runon mahdollisuuksia yhteiskunnallisten totuuksien ja ihmisyyden tilan toisin kokemisessa – ja mikäpä siihen parempi konsti olisikaan kuin vanha kunnon surrealismi. Kokoelmassa on viittauksia René Magritten maalauksiin ja muuhun tunnettuun surrealismikuvastoon kuten Luis Buñuelin ja Salvador Dalin Andalusialaiseen koiraan.