Ville Luoma-aho: Ruumiita. Poesia 2009. Turun vuoden 2009 runokritiikkityöpajan satoa: neljä luentaa Ville Luoma-ahon teoksesta Ruumiita. Q: ”Oletko nähnyt ruumiita?” A: ”Niihin tottuu.” A: Olen ajoittain kuiva, mutta jotkut pitävät sellaisesta, kuten esimerkiksi sileäpintaisesta pöydästä pidetään, kuten sitä aletaan raapimaan. Lopulta kaivertamaan. Q: ”Hän on pitkävihainen ja baarimestarin koulutukseltaan erikoistunut lasimurskacocktaileihin.”
Kategoria: Arvostelut
Kategoriat
Absurdia kauneutta
Ville Luoma-aho: Ruumiita. Poesia 2009 Turun vuoden 2009 runokritiikkityöpajan satoa: neljä luentaa Ville Luoma-ahon teoksesta Ruumiita. Lehteilen sivuja kevyesti kuin tunnustellen, maistellen runokokoelman nimeä: Ruumiita. En tiedä mitä odottaa käännellessäni tätä Ville Luoma-Ahon esikoisteosta, mutta uskaltaudun avaamaan sisäsivun esille: jätän taakseni tummanpuhuvan kannen, jossa valas kiertää planeettaa.
Igor Kotjuh: Yritys kumppanuudeksi. Suom. Jukka Mallinen ja Hanna Samola. Savukeidas 2010 Miksihän suomentaja Jukka Mallinen sanoo esipuheessaan vironvenäläistä runoilijaa Igor Kotjuhia modernistiseksi? Kun luen kirjaa, suomennosvalikoimaa Yritys kumppanuudeksi, päällimmäinen vaikutelma on ilman muuta jälkimoderni, ainakin meikäläisittäin ajateltuna, ja siksi Mallisen sanat jäävät mietityttämään.
Kategoriat
Monta matkaa aikuiseksi
Juuli Niemi: Yömatkat. Otava 2010. Aluksi pieni yksinkertaistus. Voidaan ajatella, että runouden arvoa mittaavat esimerkiksi nämä kaksi kriteeriä: kuinka paljon se tuottaa lukijoilleen kokemuksia tai nautintoa ja kuinka paljon se uudistaa konventioita sekä kirjoittamista.
Hannu Helin: Maailman sivu, kootut runoelmat 1999–2010. Pulvis & Umbra 2010 Kritiikin kirjoittaminen kootuista teoksista on aina mahdotonta, sikäli kun teosten aikajänne osuu kriitikkoon henkilökohtaisesti. Hannu Helinin kootuista kirjoittaminen on erityisen haasteellista, kun hän on torjunut kritiikin kirjastaan jo ennakkoon: ”Jos voisin, kieltäisin tekemästä kirjasta arvosteluja – – Ei kukaan tässä maailmassa pysty parissa viikossa […]
Dan Waber: kakin ja puon ensimmäiset seikkailut. poEsia 2010 Kakin ja puon ensimmäiset seikkailut on kaksoispisteen ja puolipisteen romanssi. Kysymyksessä on puhdasverinen välimerkkiromaani, koska tarina on kerrottu pelkästään välimerkein, nimihenkilöinä tuijottava kak : ja silmää vinkkaava puo ;
Kategoriat
Vanki, mittakaavaan pakotettu
Marianna Kurtto: Auringon koko voimalla, WSOY 2011 Marianna Kurtto on palkittu proosarunoilija, jonka kaksi ensimmäistä kokoelmaa Eksyneiden valtakunta ja Maisemasta läpi kantavat intiimiä kirjoitusta, vuorotellen sulkeutunutta ja leikillistä, vieraannuttavaa ja periproosarunollista.
Kategoriat
Kuolevan instrumentin kauneudesta
Mari Koski: Sch. Poesia 2011 Kielikuvan ilmaisuvoiman problematisoiminen vaikuttaisi olevan suomalaisen nykylyriikan virtauksista se, joka yhdistää runoilijoita halki ilahduttavan eklektisen nimekekentän. Viimeisen vuoden aikana julkaistuista runoteoksista niinkin erihenkiset esimerkit, kuin Teemu Mannisen Futurama, Pekka Jäntin Houdinin uni ja jopa Arto Lapin Laululento tuntuvat kukin tahollaan – enemmän tai vähemmän latentisti – kyseenalaistavan perinteisen kielikuvan ylivallan […]
Kategoriat
Hybridiaskelia
Tero Nauha: Käynti. Dada-setä 2009 Käynti on performanssitaiteilija Tero Nauhan 2000-luvulla kävellen toteuttamien teosten kirjallinen ja dokumentaarinen osa. Samalla se on osa hänen tohtorintutkintoaan performanssitutkimuksen ja -teorian ohjelmassa Teatterikorkeakoulussa. Projektit esiintyvät kirjassa kronologisesti, mikä lisää dokumentaarista vaikutelmaa.
Auli Särkiö: Sarmatia. Mäntykustannus 2011 Mikä se sellainen Eurooppa on, jossa joku sodanjälkeisessä Puolassa pyyhkii pölyt Steinwaylta? Mikä sellainen, jonka museoissa seisovat yhäti samat marmoripintaiset apollot, ja sellainen, jota kutsua “väriseväksi parfymoiduksi mantereeksi”?