Martin Glaz Serup: Kenttä. Suom. Esa Mäkijärvi ja Oscar Rossi. Savukeidas 2014. 110 s. Vaikka Kenttä on aikoihin ensimmäinen kiinnostava suomennos tanskalaista runoutta (ei tarvinne erikseen nimetä, minkä näin ollen luen joukosta pois) ja ylipäätään ensimmäinen suomennos Martin Glaz Serupilta, voi silti kysyä sen mieltä runokenttään (sic) tähdättynä tekona. Muuten ei voi valittaa, sillä […]
Riikka Heinonen: Ranskalainen ehkäisy. ntamo 2014. 74 s. Poesian vuonna 2013 julkaisema järkälemäinen Helsinki Poetry Connection. Lava-antologia nivoutui ainakin allekirjoittaneen luennassa perinteisen runoiltama-asetelman päälaelleen kääntävän, sinänsä kiinnostavan esteettisen ristiriidan ympärille: voiko ääneen esitettäväksi kirjoitettu runo yleensä toimia paperilla? Julkaisun dokumentaariset ansiot olivat verrattomat, mutta monen antologiaan osallistuneen kirjoittajan kohdalla musteen ja paperin vaativa materiaalinen […]
Yahya Hassan: Yahya Hassan (Suom. Katriina Huttunen) Tammi 2014, 167 s. Minulla ei ole tilastoja edessäni, mutta uskallan väittää, että tämä pelkästään Tanskassa yli 100 000 kappaletta myynyt kirja on tämän vuosituhannen kaupallisesti menestynein runoteos Skandinaviassa. Tämä näkyy teoksen vastaanotossa, joka on siirtynyt kirjallisuusinstituutiosta politiikan ja yleisen kulttuurikeskustelun alueelle. Aikana, jolloin itsensä brändäämistä […]
Kristiina Lähde – Kuinka voisit minulta puuttua Teos 2014, 80 s. Suru on keskeisessä asemassa Kristiina Lähteen kolmannessa runokokoelmassa Kuinka voisit minulta puuttua. Se koskee läheisten menettämisen lisäksi esimerkiksi yhteiskunnan kehitystä, ja sen eri muodot rinnastuvat toisiinsa läpi koko teoksen. Raskaiden teemojen ja leikkisän, humoristisen kielenkäytön yhdistäminen, joka onnistuu hetkittäin todella hyvin, on nähdäkseni kokoelman […]
Mikael Brygger: Tuuliatlas. Poesia 2014. 65 s. ”Suuret oksat heiluvat; puhelinlangoissa suhisee; sateenvarjoa on vaikea pidellä.” Tuuliatlas alkaa kahden sivun mittaisella löydetyllä runolla, jossa käydään läpi irlantilaisen Francis Beaufortin vuonna 1805 keksimä tuulen vaikutuksia kuvaava boforiasteikko. Runo muistuttaa poetiikaltaan ja sanastoltaan modernistista luontolyriikkaa, eikä säkeistä suoraan arvaa materiaalin alkuperää. Mielestäni tämä on hyvän […]
Karri Kokko: Takaperin. ntamo 2014. 88 s. Karri Kokon uusimmassa kokoelmassa lähtökohtana on loppu ja lopputuloksena alkuperä. Teos nimittäin lainaa rakenteensa blogeista, joissa uudet tekstit tunnetusti ilmestyvät vanhojen edelle, jolloin niiden nykyhetkestä menneisyyteen etenevä jatkumo on ristiriidassa totutun, alusta loppuun etenevän luennan kanssa. Teoksen materiaali onkin alun perin ilmestynyt Kokon poeminreverse.blogspot.fi -blogissa vuosina 2004–2005, ja […]
Juri Nummelin (toim.): Titaanien laulu. ntamo 2014. 242 s. Kun valitut runot virtaviivaistavat kirjailijakuvaa tulevan kaanonin tarpeisiin ja käännösvalikoimat tarjoavat keskiarvoa kuvitellun yhteisön keskeislyriikasta, ei suomeksi ole ihan vähään aikaan ilmestynyt runoantologiaa, jota yhdistäisi nimenomaan muoto tai laji. Juri Nummelinin toimittama Titaanien laulu on ehdotus sellaiseksi. Sen tavoite on kahtalainen: Nummelin toteaa esipuheessaan, että ”kirja […]
Johannes Ojansuu: Katoavaisuuden aineisto. Into 2014. 79 s. Jos aforismin tarkoitteena pitää pientä kattavaa ajatusta, katettava määrittyy ajattelijastaan käsin. Johannes Ojansuu tunnetaan paremmin filosofina kuin aforistikkona ja paratekstuaaliset määreet kertovatkin Katovaisuuden aineiston (2014) syntyneen muutaman viime vuosikymmenen aikana ”filosofisen pohdiskelun sivutuotteena”. Vuolas kirjailijakuvaus teoksen liepeessä tulee täydentäneeksi kokoelman varsinaista tematiikkaa, nimittäin inhimillisen olemisen katoavaisuutta […]
Kimmo Leijala: Fosfori. ntamo 2014. 71 s. Paljon – ja työkseen – nykylyriikkaa lukevana sitä on oppinut arvostamaan niitä hetkiä, kun runoteoksessa kaikki palaset vain loksahtelevat kohdalleen. Fosfori, Kimmo Leijalan toinen kokoelma, kuuluu eittämättä niiden harmillisen harvalukuisten teosten joukkoon, joiden äärelle kernaasti pysähtyy vaikka pidemmäksikin toviksi. Runojen tiiviiksi tiristettyä ilmaisua tekee mieli perata esille vähäkseltään, […]
Tommi Parkko, Maria Merikanto ja Salla Tuukkanen (toim.): Reviiri. Uuden kirjallisuuden vuosikirja. Varsinais-Suomen taidetoimikunta 2013. 197 s. Reviiri-antologia esittelee 16 varsinaissuomalaista kirjoittajaa. Heistä puolella on takanaan opintoja Turun yliopiston luovan kirjoittamisen oppiaineessa. Vaikka luontolyriikkaa tai paikkakuntakuvauksia kokoelmassa ei ole, paikallisväriä tuo esiin meri. Rannat, saaret ja aallot luovat symbolista maisemaa, jota hyödyntävät rakkaus- ja […]