Edellinen lauta määrittää seuraavan Jyrki Heikkinen: Huilumusiikkia remontin taustalla, Ntamo 2014, 68 s. Tieto ystävän kuolemasta tavoittaa minut kirjoittaessani kritiikkiä Jyrki Heikkisen kokoelmasta Huilumusiikkia remontin taustalla. Henkilökohtaista surua ei voi sivuuttaa: voimakas tunne muuttaa runoissa yksittäistenkin sanojen merkityssuhteita. Tekstiin syntyy positioita, joita ei muuten ehkä olisi olemassa: ”rakkaimman katseessa me kohtaamme”. Monet kohdat […]
Pablo Neruda: Maremoto, Palladium 2013, 64 s. (Esp. alkuteos Maremoto 1970) Suom. Timo Malmi Pablo Nerudan tuotantoa on suomennettu melko kattavasti valikoimissa, mutta vasta viime vuosikymmeninä on nähty teoskokonaisuuksia myös erillisinä suomennoksina. Pentti Saaritsan kääntämään, olennaisesti 1970-luvun ajankuvaan kuuluvaan Andien mainingit -valikoimaan (1972) kyllä sisältyi keskeinen runoelma Canto General kokonaisuudessaan, mutta hyvätkin koosteet yleensä […]
Pipsa Lonka: Pimeän nimi, Books North 2014, 152 s. On luontevaa, että suomalaisen kokeellisen proosan tekijöistä moni tulee teatterin puolelta, sillä formaalia koulutusta on proosan saralla tarjolla hyvin vähän. Saman hedelmällisen yhteyden voisi kuvitella toteutuvan myös runouden puolella. Aina näin ei kuitenkaan ole, vaan dramaturgisesti onnistunut puheenomaisuus ja kohtauksellisuus viettävät runoa liian psykologisoivaan […]
Ron Silliman: Auringonlaskun roinaa, ntamo 2014, 47 s. (Eng. alkuteos Sunset Debris, 1986) Suom. Aki Salmela Mikä on lukijan rooli? Ron Sillimanin Auringonlaskun roinaa kysyy, kuka puhuu ja kenelle. Teos pyörittää isoja teemoja kirjallisuudesta lukijan ja kirjoittajan rooleihin. Auringonlaskun roinaa koostuu alusta loppuun pelkistä kysymyksistä, eikä tee lukemista helpoksi: 47 sivun aikana ole […]
Silene Lehto: Lumikin sydän. WSOY 2014. 88 s. Silene Lehdon toinen runokokoelma Lumikin sydän hahmottelee pohjapiirrosta universaalista, henkisen ja fyysisen todellisuuden välillä tasapainoilevasta ihmisestä. Kiitetyn esikoisteoksen Hän lähti valaiden matkaan (2011) tapaan Lumikin sydän lähestyy aihettaan varsin laaja-alaisesti: kuuteen osaan jäsentyvä teos etenee leikkaussalista kansansatujen ja taidehistoriallisten kertomusten kautta aina Raamatun kuvastoon saakka. […]
Mirkka Mattheiszen: Kuvittele reuna. Kaarinan kaupunki 2014. 65 s. Runon ei aina tarvitse olla vaikeaa ollakseen taiteellisesti kunnianhimoista. Tästä on osoituksena Mirkka Mattheiszenin esikoiskokoelma Kuvittele reuna, jossa helppolukuisuus ja muodon monitasoisuus ovat onnistuneesti sopusoinnussa. Viime vuoden Runo-Kaarina-palkinnon voittaneen teoksen lähestyttävyys suuntaa huomion tärkeimpään, eli vahvan ekologiseen eetokseen. Runojen konteksti on alleviivaamaton […]
Ene Mihkelson: Torni. Suom. Raija Hämäläinen. Basam Books 2014. 113 s. Runon ei tarvitse olla jotain tiettyä, eikä runoilijan keskittyä johonkin tiettyyn. Parhaat tekijät luovat usein omalakisen mediansa, jossa vaikkapa töksähtävä rytmi tai muodon yksi-ilmeisyys eivät häiritse tai jopa muuttuvat tämän uusiksi ta(i)vutetun maailman hyveiksi. Virolaisen Ene Mihkelsonin ensimmäinen runosuomennos on kiitollisesti täysi […]
Raisa Marjamäki: Ei kenenkään laituri. Poesia 2014. 80 sivua Raisa Marjamäen toinen runokokoelma on äärimmäisen minimalistinen teos. Runoilija on purkanut kirjan materiaalit osiin, ja jäljellä on vain välttämättömin: irralliset, vaaleanharmaat pahvikannet, kymmenen nippua laadukasta paperia ja runoilijan pelkistetyt säkeet. Paksut kuminauhat pitävät kokonaisuutta kirjan muodossa. Lukiessa teoksen sitomattomat niput pyrkivät levittäytymään pitkin pöytää […]
Kai Kajander: Supersäikeet. Otava 2014. 84 s. Teoreettisessa fysiikassa säieteoria on eräs ehdokas ”kaiken teoriaksi”. Tällä tarkoitetaan tavoitetta selittää fysiikan tunteman maailmankaikkeuden rakenne ja muoto vetoamalla yhteen ainoaan nimittäjään tai teoriaan. Kyse on siis osin reduktionistisestakin pyrkimyksestä palauttaa maailmankaikkeuden suunnaton moninaisuus yhdellä ainoalla selitysmallilla käsitettäväksi. Nimestäänkin johtuen Kai Kajanderin esikoiskokoelma tai pikemminkin esikoisrunoelma […]
Kirsi Poutanen: Villonin puutarha. Tammi 2014. 95 s. Kirsi Poutasta voi valehtelematta kutsua kiinnostavaksi kirjoittajaksi, mutta syy ei ole yksinomaan hänen kirjallisessa tuotannossaan. Viime aikoina hän on ollut valokeilassa erityisesti liittyen musiikkisaavutuksiinsa, sillä häneltä kuultiin maailman ensilevytyksenä aitoa portugalilaista fadoa suomeksi laulettuna. Helpostihan sitä ajattelisi, että tausta näkyy suoraan Poutasen runoissa jonkinlaisena […]