Kategoria: Arvostelut

Kaija Rantakari Mikado Poesia 2015, n. 60 s. Kaija Rantakarin minimalistinen esikoisrunoteos Mikado rakentuu väljästi sivuille asetetuista havainnoista. Mitään ylimääräistä ei ole mukana. Mustavalkoisen teoksen ulkoasu on kaunis ja pelkistetty, eikä kollaasimuotoista runoelmaa ole yritetty jakaa osastojen ja otsikoiden alle. On vain peräkkäin asettuvia aistihavaintoja, jotka toisinaan hakeutuvat toistensa läheisyyteen säkeistöjä muistuttaviksi kokonaisuuksiksi. Kokoelmassa lähekkäin […]

  Etel Adnan Arabiapokalypsi. Suom. Ville Hytönen Savukeidas 2014, 90 s.   Arabiapokalypsi, Ville Hytösen suomennos Etel Adnanin teoksesta The Arab Apocalypse (1989), on kiinnostava monellakin tapaa – muodoltaan, poliittisesti, maailmanselityksenä – mutta eritoten siksi, että käännöksenä se lisää ylimääräisen kierteen genealogiaan, joka jo muutenkin on sijoiltaan. Apocalypse on Adnanin englanninnos ranskankielisestä alkutekstistä (1980), eikä […]

  Anne Waldman: Tapahtumien kirja – valitut runot Suom. Arto Lappi Esipuhe J. K. Ihalainen Sanasato 2015, 155 s.     Anne Waldman (s.1945) on amerikkalainen runoilija, kirjoittamisen opettaja ja runoaktiivi. Hän julkaisi ensimmäiset teoksensa osana 60-luvun beat-sukupolvea. Siitä lähtien hän on työskennellyt ennakkoluulottomasti erilaisin runon tekemisen tavoin pelkäämättä raja-aitoja, kokeiluja ja yhteiskunnallisia kannanottoja. Waldman […]

  Niillas Holmberg: Jos itseni pelastan itseltäni Palladium Kirjat 2015, 80 s.   Aiemmin kaksi kokoelmaa äidinkielellään pohjoissaameksi julkaissut, myös muusikkona ja aktivistina tunnettu Niillas Holmberg (s. 1990) on julkaissut ensimmäisen suomenkielisen kokoelmansa. Siinä hän tekee vielä tuttavuutta uuden instrumenttinsa kanssa, mutta jälki on lähes kauttaaltaan lupaavaa, usein erinomaista. Teos on tarkkasilmäisen havainnoijan ja näkemyksellisen […]

  Marianna Kurtto Rottakuningas WSOY 2015, 91 s.   Ruusulokki lumisokeutuu tundran yllä, halkeilevan jäätikön yllä päälaki heijastaa kaiken minkä taivas paljastaa, voi ruusulokki unohdit aurinkolasit, karibunluisen kapineen jonka alta kurkkii iloinen inuiitti: lumen tunteva, käsissään sulattava —- Marianna Kurtto tarttuu neljännessä teoksessaan Rottakuningas luonnon ja ihmisen alati jännitteiseen suhteeseen, joka venyy välillä suhteettomuudeksi. Ruusulokki […]

  Jouni Inkala: Vakiot ja muuttujat Siltala 2015, 66 s.   Jouni Inkala (s. 1966) on suomalaisessa runoudessa hankalasti määriteltävä tekijä. Hänen runonsa ponnistavat arkihavainnoista, mytologiasta ja tieteen löydöksistä, ja niille ovat ominaisia vakavan ja huvittavan, vilpittömyyden ja velmuilun välillä vaihtelevat asennot. Vuodesta 1992 tasaiseen tahtiin julkaissut Inkala on leikkisä kirjoittaja, mutta hänen runoutensa läpäisee […]

    Susinukke Kosola (toim.): Torasäkeet   Kolera 2015, 88 s.   Kotimaisessa nykyrunokeskustelussa yhteiskunnallisuuden tematisoiminen ei ole aivan ainutlaatuinen ilmiö. Vuonna 2012 Osuuskunta Poesia julkaisi Puheenvuoroja nykyrunouden yhteiskunnallisuudesta -kirjasen, jossa kotimaisen runous- ja kirjallisuuskentän toimijat pohtivat teemaa erilaisista näkökulmista. Niin ikään Kristian Blombergin, Teemu Mannisen ja Henriikka Tavin kirjoittamassa ”2000-luvun runous” -hakusana-artikkelissa (T&S 4/2009) […]

Sanna Karlström: Saatesanat. Otava, 2014.   Sanna Karlströmin (s. 1975) neljäs runokokoelma Saatesanat tuntuu ensivilkaisulta virkistävän kepeältä liplatukselta kuluneitten vuosien proosarunomeressä. Sisällöltään teos ei kuitenkaan ole kevyt: sen hienovaraisen eleettömissä ja tiiviissä säkeissä sukelletaan syviin vesiin pohtimaan elämän, kuoleman ja menetyksen sykliä.   Karlströmin aiempi, kiitetty ja palkittu tuotanto on perustunut pitkälti roolirunoudelle. Saatesanat poikkeaa […]

  Riikka Palander: Seeprakivi. Sanasato 2015, 56 s.   Riikka Palanderin Seeprakivessä taivalletaan Afrikan kuuman auringon alla. Kokoelman puhuja tekee konkreettisia havaintoja ympäröivästä luonnosta, sen kalliopoluista, kukista, puista ja eläimistä, mutta mitä enemmän runoja luen, sitä lujemmin ne avautuvat matkaksi mielensisäisessä maisemassa.   Seeprakiven sisäinen jylhyys ja avaruus kommunikoi luonnostaan runoilijan aiempien teosten kanssa. Se […]

  Gunnar Björling: Auringonvihreä (Solgrönt). Suomennos ja jälkisanat Pauliina Haasjoki ja Peter Mickwitz. Esipuheet Fredrik Hertzberg ja Tuula Hökkä. Poesia 2015, 129 s.   Lorca halusi vihreän vihreänä. Se on kohtuuton vaatimus. Metsän voi omistaa, mutta metsäkin omistaa sinut: monta kymmentä vihreää ja olet itse samanvärinen. Suomenruotsalainen runoilija Gunnar Björling (1887 – 1960) on suomeksi […]