Achille Chavée Keitteitä ja valittuja runoja Suom. Aki Räsänen Savukeidas 2014, 144 s. Esipuheessa Achille Chavéen (1906–69) teokseen Keitteitä ja valittuja runoja suomentaja Aki Räsänen ehdottaa Chavéen runoutta johdatukseksi koko belgialaiseen surrealismiin. Tämä on paljon sanottu, sillä belgialaisen surrealismin kenttä oli kaikkea muuta kuin yhtenäinen. Parhaiten tunnetaan Brysselin surrealistiryhmä, joka oli kriittinen suhteessa […]
Wang Wei Vuorten sini Suom. Pertti Seppälä Basam Books 2015, 188 s. Tero Tähtinen Hiljaiset vuoret, kirkas kuu. Klassista kiinalaista luontorunoutta Savukeidas 2016, 197 s. Viime vuodenvaihteessa ilmestyi kaksi kiinalaisen runouden suomennosta, joihin valikoidut tekstit ovat pääosin peräisin Tang-dynastian (618–907) aikakaudelta. Määrällisen kuvan runouden suosiosta tuona aikana antaa kokoelmateos Quan Tangshi, joka on […]
E. E. Cummings Valitut runot Suomentaneet Leevi Lehto ja Esa Mäkijärvi Savukeidas 2016 79 s. Woody Allenin elokuvassa Hannah ja sisaret (1986) Elliot ostaa salaiselle ihastukselleen Leelle manhattanilaisesta kirjakaupasta E. E. Cummingsin runokirjan ja pyytää tätä naimisissa olevaa naista lukemaan runon sivulta 112. Illalla kotona Lee lukee ja alkaa aavistaa, miten asiat ovat: ”silmiesi […]
V.S. Luoma-aho Mantra Poesia 2016 91 s. Kuuleman mukaan eräissä itäisissä uskonnollisuuden muodoissa käytetyn henkisen harjoitteen eli mantran toistamiselle ei toistetun lauseen tai sanan merkityssisällön ymmärtäminen ole välttämätöntä. Tai kenties mantran tarkoitus on juuri tämä: lauseen, sanan tai tavun merkityssisältö katoaa, kun sitä toistetaan riittävän kauan ja kärsivällisesti. Runouden alueella klassinen esimerkki on Gertrude […]
Saila Susiluoto Ariadne Otava 2015 109 s. Saila Susiluoto & Crucible Studio Antikythera Taiste 2015. Vuonna 2015 ilmestyi kotimaisen runouden kentälle merkittävä teospari, Saila Susiluodon Ariadne-runokokoelma ja sen maailmaan kytkeytyvä Antikythera-runosovellus[1] iPadille. Ariadne on merkillisen julma, kaunis ja eheä runoteos. Siinä monenlaiset päällekkäiset, myyttiset maisemat verkostoituvat lyyriseksi, omalakiseksi maailmaksi. Kokoelman kannessa hehkuu […]
Mikko Mankinen Katoa Sanasato 2016 78 s. Mikko Mankisen (s. 1985) esikoisrunokokoelman Katoa ensiaukeamalla lukija kohtaa sääsymbolien oloisia kuvia, joissa aurinko vaihtelevasti pilkottaa pilvien takaa ja paistaa niiden edestä. Kuvien selitysteksteissä lukee: ”Varokaa heikkoa Jumalaa. // Se näkee tänne suoraan sisään. // Ainoalla, hulmuavalla silmällään.” Toisella sivulla musta aurinko peittää sivun reunasta reunaan, ja […]
Karri Kokko Retweeted ntamo 2016 559 s. Tältäkö internet kuulostaa, kysyy Karri Kokon Retweeted (2016), joka koostuu kirjailijan Twitter-tililtään rajattuna ajanjaksona, 15.3.–31.5.2014, poimimista noin 10 000 yksittäisestä twiitistä. Muokkausta ja karsintaa on tehty hieman, esimerkiksi kirjoittajanimien ja alustalle tyypillisten erikoismerkkien, kuten hashtagien suhteen, kuitenkaan twiittien järjestystä muuttamatta. Teoksen syntyhistoria, keruutapa ja toimintaperiaate kuvataan jälkisanassa verrattain […]
Silja Järventausta Kaupungin lippuluukulla Teos 2015 75 s. Tämä teos lausuu tervetulleeksi jo ennen kuin sen ehtii avata. Camilla Pentin suunnittelema onnistunut ulkoasu havainnollistaa kaupunkimiljöön käyttöä Silja Järventaustan (s. 1977) neljännessä runokokoelmassa Kaupungin lippuluukulla. Samalla se avaa teoksen estetiikkaa laajemminkin. Kannen kuviot näyttävät ensisilmäyksellä säännöllisiltä, mutta eivät ole. Jokainen muoto on hieman erilainen kuin […]
Markku Into Tämä yö sisälläni on lapsuuden varjo WSOY 2016 73 s. Markku Into -kesästäni on kohta kymmenen vuotta. Kesä ei kuollut, mutta muuttojen, muutosten ja kirjanmyyntien myötä tiivistyi niin, että hyllyyn jäi vain kokoelma Tuskin tulee ilta. Sitä en myy. Nyt hämmästyin julkaisuvuotta 1988. Luulin kirjaa 70-luvun kokoelmaksi, koska pidän siitä niin kovasti. […]
Pauliina Haasjoki Planeetta. Otava 2016. 77 s. Pauliina Haasjoen seitsemäs kokoelma kuvaa eläinten, kasvien ja planeetan olemisen tapaa: Ja kala, se halkoo terävä kuono edellä, ja pyrstö luikahtaa sulkeutuvan veden välistä, tai hylje, viistoa otsaa pitkin liukuu veden laatta, ja hylje kaartaa, väistää vesilohkaretta, kulkee yli kumpuilevan veden, sukeltaa alas jyrkkää rinnettä. Mustekala, […]