Tekijä: Vesa Rantama

Vesa Rantama on Tuli&Savun päätoimittaja.

Kategoriat
Nro 86 Pääkirjoitukset

Laitos

Chicagon metropolialueen synty kietoutuu erottamattomasti yhteen teollisen lihantuotannon kanssa. Erilaiset tehokkuutta lisäävät teknologiat, kuten hyperfunktionaalinen purkamislinja ja jäähdytetty junavaunu, mahdollistivat teollisen solmukohdan, jonka kanssa pienempien paikkojen oli helppo kommunikoida. Yhdysvaltain kolmanneksi suurimman kaupungin rakentumisen taustalta voidaankin hahmottaa inhimillisten intentioiden lisäksi monenlaisia sattumanvaraisuuksia ja aineellisia olosuhteita. Perinteisesti kaupunki on kiteytynyt kuvaan kadusta toiminnan tilana, ja laajemmin […]

Kategoriat
nro 85 Sisällysluettelot

Nro 85

 

Kategoriat
nro 85 Pääkirjoitukset

Esine

Vuonna 1935 psykologi Clark-Trimble suoritti tärkeän kokeen. Hän asetti lattialle neljäsataa matonpalasta laadun mukaan järjestettynä, aina karkeasta ovimatosta mittaamattoman arvokkaaseen kiinalaiseen silkkiin. Kokeen aikana kankaiden päälle pudotettiin marmeladilla voideltuja paahtoleivänpalasia, ja tulos tilastoitiin: kankaan arvokkuuden havaittiin korreloivan poikkeuksetta sen kanssa, putosiko leipä marmeladipuoli ylöspäin vai alaspäin. Mitä kalliimpi matto, sitä varmemmin se tahriintui hilloon.   […]

Kategoriat
Arvostelut

Runoon tapahtuva maailma

  Niillas Holmberg: Jos itseni pelastan itseltäni Palladium Kirjat 2015, 80 s.   Aiemmin kaksi kokoelmaa äidinkielellään pohjoissaameksi julkaissut, myös muusikkona ja aktivistina tunnettu Niillas Holmberg (s. 1990) on julkaissut ensimmäisen suomenkielisen kokoelmansa. Siinä hän tekee vielä tuttavuutta uuden instrumenttinsa kanssa, mutta jälki on lähes kauttaaltaan lupaavaa, usein erinomaista. Teos on tarkkasilmäisen havainnoijan ja näkemyksellisen […]

Kategoriat
Arvostelut

Meren kaunis kuriositeetti

  Pablo Neruda: Maremoto, Palladium 2013, 64 s. (Esp. alkuteos Maremoto 1970) Suom. Timo Malmi Pablo Nerudan tuotantoa on suomennettu melko kattavasti valikoimissa, mutta vasta viime vuosikymmeninä on nähty teoskokonaisuuksia myös erillisinä suomennoksina. Pentti Saaritsan kääntämään, olennaisesti 1970-luvun ajankuvaan kuuluvaan Andien mainingit -valikoimaan (1972) kyllä sisältyi keskeinen runoelma Canto General kokonaisuudessaan, mutta hyvätkin koosteet yleensä […]

Kategoriat
Arvostelut

Jäljelle jääneen runot

  Ene Mihkelson: Torni. Suom. Raija Hämäläinen. Basam Books 2014. 113 s.   Runon ei tarvitse olla jotain tiettyä, eikä runoilijan keskittyä johonkin tiettyyn. Parhaat tekijät luovat usein omalakisen mediansa, jossa vaikkapa töksähtävä rytmi tai muodon yksi-ilmeisyys eivät häiritse tai jopa muuttuvat tämän uusiksi ta(i)vutetun maailman hyveiksi. Virolaisen Ene Mihkelsonin ensimmäinen runosuomennos on kiitollisesti täysi […]

Kategoriat
Arvostelut

Sanat kuin tiiliskivet

  Yahya Hassan: Yahya Hassan (Suom. Katriina Huttunen) Tammi 2014, 167 s.   Minulla ei ole tilastoja edessäni, mutta uskallan väittää, että tämä pelkästään Tanskassa yli 100 000 kappaletta myynyt kirja on tämän vuosituhannen kaupallisesti menestynein runoteos Skandinaviassa. Tämä näkyy teoksen vastaanotossa, joka on siirtynyt kirjallisuusinstituutiosta politiikan ja yleisen kulttuurikeskustelun alueelle. Aikana, jolloin itsensä brändäämistä […]

Kategoriat
Arvostelut

Runo, kriittinen teko

Hans Magnus Enzensberger: Mausoleumi. Suomentanut Kari Aronpuro. ntamo 2013. 131 s. Mausoleumi on ensimmäinen suomeksi julkaistu kokonainen runoteos eräältä tärkeimmistä sotien jälkeisistä saksankielisistä runoilijoista. Julkisena intellektuellina ja poleemisena hahmona tunnetun Enzensbergerin runous on parhaimmillaan juuri teoskokonaisuuksissa, joissa on usein jokin yhdistävä teema tai metodi. Hänen runoissaan on valtavasti kollaasiainesta, paljoutta, jonka merkitys hahmottuu parhaiten suhteessa […]

Kategoriat
Arvostelut nro 75 Runokritiikki

Arhur, vihdoin kokonaisena

Arthur Rimbaud: Kootut teokset. Suom. Einari Aaltonen. Sammakko 2012. 376 s.   Arthur Rimbaud (1854-1891) on ollut Suomessa jo kauan vaikutusvaltainen mysteeri. Hänen runoutensa on vaikuttanut kotoisiin maailmalle tähyäviin henkiin varmasti yli sadan vuoden ajan mutta mikään aikakausi runoudessamme ei ole ottanut häntä täysin omakseen. Rimbaud’n kaltaiset, jo eläessään elämää suuremmat hahmot on vaikea nähdä […]

Kategoriat
Arvostelut nro 65-66

Yksilö ja lajien kaaos

Helena Sinervo: Väärän lajin laulut. WSOY 2010. Runoilijan on usein hyvä matkailla, ja mielellään matkailla usein. Suomalainen 1990-luvun lyriikka on viime vuosina monessakin runouskeskustelussa yritetty leimata lähinnä kielellisesti itseensä käpertyneeksi, hermeettiseksi eksistentialismi-kierrätykseksi, jota kirjoittivat Ranskaan suuntautuneet pseudoakateemiset vakavikot, tuttavallisemmin ysäriläiset. Helena Sinervo mainitaan tuossa pääosin 2000-luvullakin jatkaneessa joukossa ensimmäisten joukossa Jyrki Kiiskisen ja Jukka Koskelaisen […]