Silja Järventausta: Hyvän yön puisto. Teos 2012. 80 s. Silja Järventausta on vähintäänkin kiinnostava kirjoittaja. Hänen proosarunoteksteissään on sellaista omapäisyyttä, ellei jopa omituisuutta, jolle on vaikea keksiä mitään kuvaavaa tai luokittelevaa termiä. Hyvän yön puisto on Järventaustan kolmas runokokoelma ja tyyliltään selvää jatkumoa edeltäjilleen. Lyhyen yksinkertaiset, katkeilevat lauseet ja epäsovinnaiset kuvayhdistelmät luovat tunnelman, joka on […]