Tuli & Savu julkistaa vuoden toisen, 1968-aiheisen numeronsa perjantaina 8.6. klo 20.30 alkaen Tampereella ravintola Artturissa (Kauppakatu 9) osana Annikki OFF -kaupunkifestivaalia. Mukana esiintymässä runoilijat Maria Matinmikko, Maria Laakso, V. S. Luoma-aho ja Karri Kokko. Tapahtuman juontaa Aino Huusko. Tapahtumaan on kaikille avoin pääsy. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan loistavaa runoutta!
Koska ihmisen ja muitten eläinten kohtalot ovat vääjäämättä solmiutuneet keskenään, on selvää, että eläimet ovat olleet läsnä kirjallisuudessa jo alun pitäen. Eläimille on vanhastaan sälytetty symbolien ja allegorian painolastia, kun ne on pelkistetty esittämään ”yleisinhimillisiä” luonteenpiirteitä, mutta viimeistään modernismin jälkeen kirjallisuuden suhde eläimiin on monipuolistunut. Viime vuosikymmenten aikana ekokriittinen ja sittemmin posthumanistinen tutkimus ovat korostaneet, […]
Kerrotaan, että Henry James kehitti myöhäisvuosinaan omalaatuisen suhteen kirjoituskoneeseen. Hänellä oli tapana sanella tekstinsä sihteerilleen Theodora Bosanquet’lle, joka kirjoitti sen puhtaaksi Remington-merkkisellä koneella. Aikaa myöten James ehdollistui sanelutilanteeseen siinä määrin, että kykeni sepittämään vain silloin, kun viereisestä huoneesta kuului kirjoituskoneen nakutusta. Kaikki kirjoitus on määritelmällisesti mediaalista ja teknologista, mutta kirjallinen luominen saattaa olla sitä myös, […]
Olli Heikkonen Regional-Express Teos 2016, 97 s. Tuntuu ilmeiseltä, että runouden yksikkönä säe ei ole entisensä, vaikka onkin vaikea sanoa tarkkaan, mistä lähtien. Näennäinen säemuoto, sellainen jossa oikeaa marginaalia ei ole tasattu, vetoaa pääasiassa hahmontunnistukseen ja ilmoittaa, että teksti tulee lukea ”lyriikan” kontekstissa. Suomeksi ei juuri ilmesty runoutta, joka käyttäisi säettä nimenomaan yksikkönä: että […]
Lev Rubinštein Sankarin ilmestyminen Suom. Tomi Huttunen. Poesia 2015. 353 s. Marjorie Perloff totesi taannoin, ettei missään tapauksessa kirjoittaisi kritiikkiä käännöskirjasta, jos ei osaa lähtökieltä ainakin auttavasti. Pidättäydyn kuitenkin seuraamasta tätä neuvoa, koska aion käsitellä ennen kaikkea käsillä olevan tekstin teknologiaa ja materiaalista perustaa. Varsinaista käännöskritiikkiä odottaessa todettakoon, että Tomi Huttusen valikoima ja suomentama […]
Susinukke Kosola .tik. Kolera 2014 85 s. Koska Susinukke Kosolan .tik. (sic) ilmestyi jo toista vuotta sitten ja koska tekijä oli jo aiemmin tullut tunnetuksi esiintyjänä, vastaanotto on ehtinyt vakiintua sellaisiin määreisiin kuin punk ja anarkismi sekä tunnistaa poliittisen eetoksen, joka nousee ennen muuta runominän kokemuksista ja henkilöhistoriasta. Kosola on sitä paitsi toimittanut […]
Etel Adnan Arabiapokalypsi. Suom. Ville Hytönen Savukeidas 2014, 90 s. Arabiapokalypsi, Ville Hytösen suomennos Etel Adnanin teoksesta The Arab Apocalypse (1989), on kiinnostava monellakin tapaa – muodoltaan, poliittisesti, maailmanselityksenä – mutta eritoten siksi, että käännöksenä se lisää ylimääräisen kierteen genealogiaan, joka jo muutenkin on sijoiltaan. Apocalypse on Adnanin englanninnos ranskankielisestä alkutekstistä (1980), eikä […]
Juhana Vähänen: Nymfaion-trilogia, Poesia 2014, 151 s. Vallitsee kenties pienimuotoinen fragmentin renessanssi, ainakin Poesian kirjoissa. Mutta murtuva ja kuluva kieli tuottaa harvoin tasalaatuisia syrjiä, joten fragmentista ei ehkä ole minkään suuntauksen perustaksi, tuskin edes tekstilajin. Luen yhtä kaikki Juhana Vähäsen Nymfaion-trilogiaa tätä (epä)muotoa vasten. Vähänen on jo useamman vuoden julkaissut samantyyppisiä katkelmia BigSur […]