Syyskuu
Sukeltaja Syyskuu kelluu, on kuulevinaan tuulimusiikkia. Lammen pintaan putoilee lehtiä,
kuparinuotteja. Tuuli on puhaltanut lehdistä lauluja, joita kukaan ei laula.
Karavaani
Aamunaikaista. Unisurina kutittaa. Yhä nukuttaa. Käkikello kukkuu. Matkaan vain kärpäskaravaani! Vilkutamme, huiskutamme! Vielä kerran halaamme. Kenties joskus kukkaniityn takaa palaamme.
Kellot
Herra Turkkilo keräsi kelloja. Se hautasi kellot multaan ja kasvatti kellontähkiä ja kellomukuloita. Ja kukkivia kellopuita. Kellopellossaan se kasteli kellontaimia ja kitki kellorikkoja. Kelloniitty sen sijaan sai kukkia vapaasti. Mutta ylpein herra Turkkilo oli kellolammen kelluvista kelloista.
Äiti Sitruunaperhonen
Äiti Sitruunaperhonen, kesämekko. Huomenta toukat, onko unet nähty, onko läksyt tehty, onko hampaat pesty? Äidillä on kiire. Kesä lentämättä.
Perhoset
Yön perhoset, päivän perhoset. Sateen perhoset, huolen perhoset, nauruperhoset. Kissojen perhoset, pullaperhoset. Salaiset perhoset. Tuoksun perhoset, lauantaiperhoset, karkkiperhoset, paperiperhoset, runoperhoset ja ne kuuluisat perhoset, jotka menivät tanssikurssille.
Neulasella
Neulasella voi istuskella ja heilutella sarviaan ikivihreän laulun tahdissa jos sattuu olemaan pieni ja vihreänpullea metsän kirva, joka ei osaa tanssia. Odotella rauhassa kilttejä muurahaistätejä, joiden kengät kopisevat oksia vasten. Laulaa itsekin vähän. Voi kuulla kuinka mahtavat pilvet tuuttaavat mennessään ja kuinka puut pyytävät päästä pilvien kyytiin, sillä metsässä niitä kutittaa koko ajan.
Runot ovat osa vuonna 2010 ilmestyvää teosta Sinisen kärpäsen sirkus.
