Parnasson uudessa numerossa (7/2009) kustantaja Ville Hytönen valittelee käännösrunouden onnetonta kustannustilannetta, tai oikeastaan kai sitä vähäistä huomiota, jonka käännösrunous suomalaisessa kulttuurimediassa saa. Tulessa&Savussa on onneksi pyritty jo monen vuoden ajan seuraamaan aktiivisesti mitä runoudessa maailmalla tapahtuu, ja tämänkertainen katsaus venäläiseen nykyrunouteen ei poikkea mennävuosien ranskalaisen, brasilialaisen tai portugalilaisen runouden katsauksista. Toivottavasti tämä katsaus tarjoaa lukijoille niitä tuoreita vaikutteita, joita Hytönen käännösrunoudelta esseessään toivoo.
Valikoima sisältää runoja yhdeksältä omintakeiselta runoilijalta, joista verkossa voi lukea näin aluksi ainakin näytteitä Dmitri Bykovilta ja Igor Bulatovskilta. Lisää näytteitä tulee tarjolle joulunpyhien jälkeen, samoin kuin venäläisen formalismin (1900-luvun alun kirjallisuuskriittisen suuntauksen) erään keskeisen ajattelijan Viktor Šklovskin valikoiden käännetty artikkeli runoudesta ja mielentakaisesta kielestä.
Kerrottakoon, että Tuli&Savu aikoo ensi vuodesta lähtien omistaa yhden numeron vuodessa yhä laajemmalle käännöskatsaukselle. Ensi vuodelle on jo suunniteltu (jos kaikki menee hyvin) laajaa katsausta nykybrittiläiseen runouteen, erityisesti ns. uuteen Cambridgen koulukuntaan, jonka keskeisiä tekijöitä on Brightonissa vaikuttava aviopari Keston Sutherland ja Andrea Brady, sekä heidän pienkustantamonsa Barque Press. Brady on myös Archive of the Now -runoäänitearkiston toiminnanjohtaja. Täältä voi puolestaan kuunnella Sutherlandia lausumassa pitkää runoelmaansa ”Hot White Andy”. Englanninkielentaitoiset voivat lukea Kent Johnsonin mielenkiintoisen artikkelin Digital Emunction -blogista.
