Vuonna 2014 Tuli&Savu täytti 20 vuotta. Näistä vuosista lehteä on tehty yhteistyössä Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun (ent. Taideteollinen korkeakoulu) kanssa kymmenkunta. Graafisen suunnittelun koulutusohjelman opiskelijat ovat vastanneet lehden uljaasta ulkoasusta alkaen vuoden 2003 kolmannesta numerosta, jonka teemana oli Metamorfoosi. Nyt lehti luo jälleen nahkansa pyöreiden vuosien kunniaksi. Formaattiuudistus toteutettiin osana lehtori Arja Karhumaan vetämää graafisen suunnittelun kurssia. Uusiutuneen lehden ovat suunnitelleet Elina Johanna Ahonen ja Anna Neva, jotka vastaavat myös tämän numeron ulkoasusta. Kippis siis uusiutuneelle lehdelle ja sen upeille graafikoille!
Sisällöltään lehti jatkaa kotimaisen runouskeskustelun palkeina ja esittelee monipuolisesti runouksia, runoilijoita ja runouden ilmiöitä. Vaikka runous on elimellisesti muutoksen aluetta, ovat Tuli&Savun juuret toisaalta tiukasti kiinni traditiossa. Formaatiltaan uudistuneen lehden ensimmäinen numero onkin sopivaa omistaa Rytmille, runouden ikuisuusaiheelle, jota luodatessa ovat juuret aina tuntosarvia.
Mitä on rytmi? Mieleen tulee, mitä kirkkoisä Augustinus kirjoittaa ajan luonteesta: tiedän mitä se on, mutta kun joku pyytää selitystä, en enää tiedäkään. Rytmi on kokemuksellista ja ruumiillista (syke, kierto), henkilökohtaista (nykivä tai virtaava käsiala), jaettua tai persoonatonta (koontilinjat, jääkaudet). Sanakirja kertoo rytmin merkitsevän säännöllistä, toistettua kuviota, mutta rytmi saattaa olla yhtä hyvin arvaamaton kuin tarkka. Musiikissa termillä voidaan viitata niiden elementtien kokonaisuuteen, jotka liittyvät äänen ajalliseen kuljetukseen. Ehkä siksi Augustinuksen lohkaisu ajan olemuksesta tuntuu osuvalta: mitä rytmi onkin, se on olennaisesti ajallista, aikaan sidottua ja itsessään aikaa sitovaa. Itse termi juontuu muinaiskreikan verbistä rhein, joka merkitsee virtaamista.
Rytmi on runon hengitystä ja hengen pidätystä, joka laajasti ymmärrettynä luo perustan niin runon äänteellisten, kuvallisten, tilallisten kuin käsitteellistenkin ainesten käytölle. Vanhastaan rytmi liittyy metriikan poljentoon, jonka puolesta tärkeän puheenvuoron tässä numerossa esittää Teemu Manninen. Mitallisessa runoudessa rytmiä ei voida erottaa nousujen ja laskujen, väli- ja loppusointujen lumosta. Toisen näkökulman
teemaan tarjoavat Kristian Blomberg ja Tiina Lehikoinen, joiden esseissä rytmiä lähestytään erilaisia toiston synnyttämiä pulsseja ja suuntautumisia tunnustellen. Fredrik Hertzberg (suom. Marko Niemi) puolestaan käsittelee inspiraation ja muodon jännitettä esseessään Gunnar Björlingistä, joka siirtyi urallaan soneteista kohti vapaan muodon ankaruutta. Laura Piipon raportti pohtii uutuuden ja uusiutumisen merkitystä runon muodosta käydyissä keskusteluissa, ja avaa samalla näkymää siihen, millaisia kysymyksiä nykypäivän runoudentutkimuksessa voidaan käsitellä.
Numeron runoissa rytmit ovat moninaisia. Harri Hertellin runo ”Kuin olisi aikaa olla yksi ihminen” ammentaa beat-runouden virtaavuudesta, kun taas Anna Mari Räsäsen proosarunot hyödyntävät modernistisen tiheitä leikkauksia. KÖLÖn tekstit elävät nonsense-runoudelle tyypillisestä rytmi-ilottelusta ja kutovat eri kielten tekstuureista uutta sana-ainesta. Jari Tammen runoissa sanoista tiivistyy hetkellisiä mutta kauan kaikuvia havaintoja. Tuli&Savulla on myös ilo julkaista Teemu Mannisen kokoama ja kääntämä kattaus runoja yhdysvaltalaisilta kirjailijoilta – Muriel Rukeyserilta, Léonie Adamsilta, Louise Boganilta, Joan Murraylta, Laura Ridingiltä ja Elinor Wylieltä – jotka ovat suotta jääneet miehisen kaanonin varjoon.
Runoyhdistys Nihil Interit jakoi vuoden 2014 runopalkinnot Tuija Välipakalle kokoelmasta Take Away (Paasilinna 2014) sekä Karri Kokolle monipuolisesta työstä runouden kentällä. Erityismaininta annettiin Rikhardinkadun kirjaston taiteilijakirjakokoelmalle ja sen luojalle Emmi Martinille. Tästä numerosta löydät palkintoperustelut sekä raadin jäsenen Maaria Ylikankaan katsauksen kuluneeseen runovuoteen.
Toivomme liikuttavia runohetkiä lehden parissa. Seuraavan, kevättalvella ilmestyvän numeron teemana on Elävä kuva.
Tiina Lehikoinen ja Jouni Teittinen