Kysy höyheniltä
Tyyny laskelmoi näkyjesi painoa.
Jos kyse on minusta, puntarin neula hyppää sängystä ylös
tarkkailee sinua, marssii keittiöön vesilasilliselle:
juo, tärisee, romahtaa
Ja sinä, päällä puskien, tuhoat tyynyn,
etsien kunnostat viimeisen unen reitin
Neulavaillalankaa-Quijote,
kuorsauksesi piiloutuu hanhen höyheniin
Kysyy höyheniltä,
milloin hengitys,
syvä, sai täyttää sinut haluamatta kuristaa kaulaasi
Näin ehkä voisit unohtaa, päästää, löytää minut
tuonnempana
Jos kyse on sinusta,
neula jää rautasänkyyn
sulkee silmänsä kamppailijan nyrkin voimalla, ja sikiöasennossa
toivoo ruostumista
itsensä peittämistä ja kuolemaa
Ja minä, näillä käsillä, luon tyynyn alle
seuraavan unen reitin
Viekoteltu ritari,
olemme täyttäneet tyynyn näyillä joilla on kuolettava paino
Kysy höyheniltä
milloin oli viimeinen kerta kun halasit itseäsi. Halasit minua. Halasimme toisiamme.
***
Pregúntale a las plumas
La almohada calcula el peso de tus visiones.
Cuando se trata de mí, la aguja de la balanza salta de la cama
te observa, marcha a la cocina por un vaso de agua:
bebe, tiembla, colapsa
Y tú, a cabezazos, deshaces la almohada,
al buscar
rehaces el trayecto al último sueño
Quijote de la aguja sin hilo,
tu ronquido se esconde entre plumas de ganso
Pregúntale a las plumas,
cuándo el respiro,
hondo, logró llenarte sin desear estrangularte
Quizá así me olvides, sueltes, me halles
más allá
Cuando se trata de ti,
la aguja se queda en la cama de hierro
cierra el ojo con la fuerza del puño de un luchador, y en posición fetal
desea oxidarse
cubrirse y morir
Y yo, con estas manos, voy creando bajo la almohada
el trayecto al siguiente sueño
Paladín engatusado,
hemos llenado la almohada con visiones que tienen un peso mortal
Pregúntale a las plumas
cuándo fue la última vez que te abrazaste. Me abrazaste. Nos abrazamos.
Zoila Forss