Michael Hamburger, runoilija ja vanhojen omenalajikkeiden vaalija
Runoilija ja kääntäjä Michael Hamburgerin (1924–2007) talossa oli kuvien perusteella omenia joka puolella. Niitä oli paitsi eteisessä myös työhuoneen hyllyissä, varaston laatikoissa, sekä maahan pudonneena omenapuiden alla. Kaikki eivät olleet syötäviä. Kokoelmassaan From a Diary of a Non-Events (1988) Hamburger kirjaa joulukuisen havainnon:
Rats have gnawed through
Another hardwood frame
To raid the apple store
As if no glut of fallen apples lay
On the rats´ playground larger than room or house. (s. 9)
Rotat ovat järsineet läpi
toisenkin kovapuisen laatikon,
pilanneet omenavaraston
aivan kuin pudonneita omenoita ei kyllin leviäisi
rottien leikkialueena laajemmas kuin huone tai talo.
Suffolkissa sijaitsevan maalaistalon puutarha oli puolitoista hehtaaria, tosin kuvien perusteella se näyttää vain metsittyneeltä niityltä. Mutta sellaiselle, joka osaa lukea kasvillisuutta se tarjoaa yllätyksiä.
Hamburgerin elämäntyö runoilijana ja puutarhurina näyttää johdonmukaiselta juurruttamiselta. Aluksi hän halusi vain kääntää saksalaista runoutta englanniksi, tuoda Hölderlinin outoa kieltä englannin kielen maaperään. Hän on sanonut halunneensa ”hölderlinisoida” englantia.
Myös Paul Celanin runoissa oli sellaista painoa ja vaikenemista jota Hamburger pyrki juurruttamaan englannin kieleen. Kääntäjän työ sai rinnalleen oman runouden sekä lopulta puutarhurin työt. Hamburger omistautui harvinaisten ja katoamassa olevien omenalajikkeiden kasvattamiseen.
Edellä mainitsemani From a Diary of a Non-Events luo monitasoista tapahtumattomuuden tilaa. Ajan hitaus saa vastakohdakseen tuhoutumisen prosessit, jotka tapahtuvat luonnossa, mutta jotka eivät tule ilmi tapahtumina:
And I, mere cultivator
Of unsaleable fruit,
Must fear for my non-events:
At any moment they could be news,
Like the slaughter, no longer schedulded, discreet
Of cattle, pigs and sheep,
Like the maize or rape plant mutated,
Like the non-climate, non-seasons too
When hurricane, earthquake, eruption, flood or drought
Has proved efficient as warfare
As the managed destruction of habitats, populations.
Ja minä, pelkkä myyntikelvottomien hedelmien viljelijä,
saan pelätä ei-tapahtumiani:
millä hetkellä tahansa ne voivat olla uutisia,
kuten teurastus, ei enää aikataulutettu, hillitty,
karjan, sikojen ja lampaiden kohdalla,
kuten maissi eli mutantti raiskauskasvi,
kuten myös ei-ilmasto, ei-vuodenajat
kun hurrikaani, maanjäristys, vyöryt, tulvat tai kuivuus
ovat osoittautuneet sodankäynnin veroisiksi,
kuten tarkoituksellinen asumusten, populaatioiden tuhoaminen.
Hamburger huolestui omenan viljelykulttuurin romahtamisesta jo kuusikymmentäluvulla, sillä omenalajikkeiden määrä on vähentynyt neljäsosaan entisestä. Hän aloitti hitaan ja uutteruutta vaativan keräystyön. Omasta juutalaistaustastaan johtuen hän piti lajistojen katoamista tuhona joka on verrattavissa ihmisrodun puhdistamiseen. Hamburgerin oma perhe oli emigroitunut sodan aikana Berliinistä Lontooseen natseja pakoon. Hän on ollut huomiota herättävän haluton kertomaan asiasta enempää – usein hän on kääntänyt natsismi-keskustelun puheeseen omenapuiden vaalimisesta.
Puutarhuri ja maalainen Hamburgerista tuli kuitenkin vasta keski-ikäisenä. Sitä ennen hän viihtyi Lontoon taiteilijapiireissä (mm. Dylan Thomasin ja kuvataiteilija Francis Baconin seurassa) sekä matkusteli paljon. Muutos tapahtui, kun Hamburger avioitui näyttelijättären ja runoilijan Anne Beresfordin kanssa ja perhe hankki ensimmäisen puutarhan 1955; se kuului viktoriaaniseen Westwood Housen kartanoon Titlehurstissa. Hamburger aloitti opettajana läheisessä Readingin yliopistossa.
Titlehurstin puutarha oli valtava: siihen kuului kukkatarha, vihannestarha, hedelmätarha ja niitty, eikä Hamburgeria pahemmin haitannut se, että kasvillisuus rehotti ja puutarha näytti olevan rappiolla. Työ, jota hän siellä teki, oli lähes huomaamatonta istuttelua ja villeyden vaalimista.
Muistelmissaan Hamburger kertoo tapauksen Titlehurstin puutarhasta. Hänellä oli vieraana kreivi Umberto Morelle Italiasta. Kävelyretken jälkeen vieras totesi, että ulkoilu oli mukavaa mutta ”missä se puutarha oikein oli”. Vieras oli tottunut italialaisiin puutarhoihin. Hamburger kirjoittaa:
”Hän ei edes nähnyt sitä erityistä tasapainoa luonnon ja taiteen, villin ja hoidetun välillä, vaikka juuri sen tekemiseen ja vaalimiseen olin uhrannut niin paljon työtä. Olisi ollut tyhmää kiinnittää hänen huomionsa villikukkiin, jotka olivat sulassa sovussa eksoottisen magnolian, grandifloran, kanssa, puhumattakaan alppimansikoista, joita olin tuonut sinne ja levittänyt yhtä suurella huolella kuin olen edistänyt hedelmäpuita, joiden olemassaolo perustuu vuosisatoja kestäneeseen valintaan ja kokeiluihin. Ei myöskään olisi auttanut selostaa, että toisin kuin ne puutarhat joita hän tunsi ja arvosti, tämän puutarhan ylläpito oli omaa käsityötäni, vaikka se alun perin olikin perustettu herrasväen nautinnoksi ja täysipäiväisten, koulutettujen ja erikoistuneiden työntekijöiden sitä hoitaessa.” (String of Beginnings)
Hamburger pohti tätä kreivin lukutaidottomuutta puutarhan suhteen, ja luonnollisestikin hän vertasi sitä runouteen: ”puutarhat ovat samalla ravalla maun ja konvention asioita kuin runous”. Hän kertoo olleensa lukemassa runoja eräässä koulussa, kun opettaja tuli tokaisseeksi, että oikeastaan hän oli lukenut vain yhden runon ja loput olivat proosaa. Hamburger vastasi, että vaikka niissä ei ollut riimiä, ne olivat runoja. Riimi on vain yksi runouden konventioista, se on usein helpoin ja tökeröin tapa järjestää äänteitä rytmisesti.
”Tämä opettaja ei kuulut lainkaan rytmiä vapaamittaisessa runossa, kreivi Morelle ei nähnyt lainkaan minun puutarhaani”, kirjoittaa Hamburger.
Hamburger muutti perheineen uuteen puutarhapaikkaan, Suffolkiin, vuonna 1964. Siellä Hamburger omistautui katoamassa olevien omenalajikkeiden kasvattamiseen. Samalla hän pyrki yhdistämään luonnon havainnoinnin, puutarhatyön ja kirjoittamisen. Hän kertoi tavoitteekseen jatkaa kirjoituspöytänsä ääressä ulkona vallitsevaa havaintojen ja työn karheutta.
Maalaisvuosinaan Hamburgerista tuli varsinainen ”man of letters”. Kirjeenvaihdosta kehittyi tärkeä keskustelun muoto. Kirjeiden mukana kulkeutui myös hedelmäpuiden siemeniä. Esimerkiksi Ted Hughesilta on peräisin monia harvinaisia omenalajikkeita. Myös Shakespearen aikoinaan mainitsemat omenalajikkeet kuten pomewater, costard ja apple john kasvavat Hamburgerin omenatarhassa.
Hamburgerin villi ja heinikkoinen omenatarha tuli kuuluisaksi kun W.G. Sebald kirjoitti siitä Saturnuksen renkaat (Die Ringe des Saturn, 1995) – romaanissaan. Tämän jälkeen kuvataiteilijat kiinnostuivat puutarhasta ja siitä on tehty sekä valokuvanäyttely että kaksi dokumenttia.
W. G. Sebald kuvaa vierailuaan vanhan ystävänsä Hamburgerin luona varsin arvoituksellisena déjà vu -kokemuksena. ”Mistä johtuu, että näkee toisessa ihmisessä itsensä, tai jos ei itseään, niin oman edeltäjänsä?” kysyy Sebald. Aivan kuin hän itse olisi elänyt joskus tuossa talossa, tai ainakin hän voisi elää samanlaista elämää kuin Hamburger. Heidän taustansa on samankaltainen: molemmat olivat emigroituneet Saksasta Englantiin, molemmat toimivat kirjailijoina ja opettajina, asuivat maalla.
Sebald kertoo Saturnuksen renkaissa elokuisesta vierailustaan Hamburgerin luona, kutsuen tätä Michaeliksi. Kuvausta hallitsee samankaltaisuuden kokemus. Se tulee ilmi esimerkiksi Sebaldin kurkistaessa erääseen komeroon:
”[…] jossa oli enimmältään tyhjillä hyllyillä pari säilykepurkkia pölyttymässä ja marjakuusen varjostamalla komeronikkunalla hohti tai suorastaan loisti parisenkymmentä pientä kullanpunaista omenaa, aivan kuin suoraan Raamatun vertauksesta, niin sain päähäni kieltämättä täysin järjenvastaisen ajatuksen, että nuo esineet, sytykkeet, kirjekuoret, umpioidut hedelmät, simpukankuoret ja niiden sisältä kuuluva kohina olivat kaikki minun jäljiltäni ja että Michael näytti minulle taloa, jossa olin vuosia sitten asunut.” (Saturnuksen renkaat, suom. Oli Suominen 206–207.)
On kummallinen sattuma, että Hamburger palasi myöhemmin aivan konkreettisesti kaikkiin näihin havaintoihin. Sillä Sebaldin kuoleman jälkeen juuri Hamburger sai tehtäväkseen kääntää Saturnuksen renkaat saksasta englanniksi. On mahdollista, että Sebald oli jo valinnut Hamburgerin kääntäjäkseen ja sijoitti romaanin tähän kohtaan juuri sen vuoksi niin voimakkaita samankaltaisuuden mutta eriaikaisuuden kokemuksia.
Sebaldin kuvaus elokuun lopun puutarhasta Hamburgerin luona ei mainitse sanallakaan omenapuita, sen melankolinen sävy ilmaisee ehkä sekin näiden kahden miehen samankaltaisuutta:
”Puhuimme siitä, miten tyhjä ja äänetön on elokuu. For weeks, Michael sanoi, there is not a bird to be seen. It is as everything was somehow hollowed out. Kaikki on jo alkanut lakastua, vain rikkaruohot vielä rehottavat, peltokierto tukahduttaa pensaat, nokkosen keltaiset juuret ryömivät maan alla, köynnökset ovat ihmistä pitempiä, perunarutto ja punkit vain leviävät, ja jopa paperi, jolle yrittää panna edes muutaman sanan ja lauseen, tuntuu olevan kuin härmän peitossa.” (Saturnuksen renkaat, 203.)