Selatessani runousblogeja tulin lukeneeksi uutisen, jonka mukaan Nokia Siemens Networksin yhteiskuntasuhdejohtaja siirtyy Yleisradion toimitusjohtajaksi. Ylen uutisvirrassa puolestaan kerrotaan, että iranilainen ihmisoikeusaktivisti ja rauhannobelisti Shirin Ebadi vaatii pakotteita NSN:a vastaan sen myytyä Iranille teknologiaa, jonka avulla se voi vainota kansalaisiaan.
Välikysymys: Miten tämä liittyy runouteen? Onko tämä oikea foorumi?
Onko valtalehtien tavoin myös runouslehden tai laajemmin kulttuurilehden tehtävä toimia kirjallisen ja muun vallan vahtikoirana? Joka tapauksessa runouslehden tulee olla sekä runouden että runouden median (kirjat, lehdet, blogit, tilaisuudet) äänenkannattaja.
Eräästä poliittisesta kysymyksestä minulla on voimakas mielipide: käännösrunoutta julkaistaan Suomessa ja suomeksi aivan liian vähän! Ja melkeinpä on niin, että mitä kaukaisempi ja köyhempi maa, sitä vähemmän sieltä tulevaa käännösrunoutta julkaistaan. Jos luvuista poistetaan klassikot ja lasketaan vain käännetty nykyrunous, mitä jää jäljelle?
Onko runous luonteeltaan protektionistista? Millainen runous saa tulla Suomeen? Mitä sitten jos käännösrunous onkin taloudellisesti kannattamatonta? Eikö käännösrunous autakin meitä ymmärtämään omaa tekemistämme? Meillä on politiikka, meillä on aktivismi, meillä on rahaa! Mitä me odotamme?
Odotellessamme: Tuli&Savu 4/08 aloitti kritiikin ja kritiikkikeskustelun vuoden. Vuonna 2009 lehdessä julkaistavien kritiikkien määrää kasvatettiin pysyvästi. Vuonna 2010 lisäämme lehdessä julkaistun käännösrunouden määrää. Emme kuitenkaan tingi kotimaisesta runoudesta!
Tässä Tuli&Savun numerossa pohditaan sitä, mistä on 2000-luvun runous tehty.
Toimitus on kerännyt kolmekymmentä keinoa tai ilmiötä, jotka sen mukaan ovat tyypillisiä 2000-luvun runoudelle. Listaa olisi voinut myös laajentaa tai supistaa. Toimituksen sisällä projekti synnytti paljon hedelmällistä keskustelua ja myös lisäpohdiskelun tarvetta.
Esiteltävien runokeinojen kuvauksissa viitataan moniin runoihin ja runoilijoihin. Artikkelia tukevia runoja myös julkaistaan tämän lehden sivuilla. Tarkoitus ei ole esitellä 2000-luvun kaanonia tai vuosikymmenen parhaimmistoa, ainoastaan lisätä artikkelin kiinnostavuutta ja ymmärrettävyyttä.
Hyvä lukija! Kädessäsi oleva Tuli&Savu on keräilyharvinaisuus — jopa numeron 4/09 omistajien keskuudessa. Asiasta kiinnostuville suosittelemme vertailevaa salapoliisityötä.
Näin aloitamme myös vuoden 2010 sivuteeman: tarkoituksemme on kuluvan vuoden aikana entistä vapautuneemmin hyödyntää ja tutkia lehden poikkeuksellista formaattia.
4 vastausta aiheeseen “Pääkirjoitus”
”Onko valtalehtien tavoin myös runouslehden tai laajemmin kulttuurilehden tehtävä toimia kirjallisen ja muun vallan vahtikoirana? Joka tapauksessa runouslehden tulee olla sekä runouden että runouden median (kirjat, lehdet, blogit, tilaisuudet) äänenkannattaja.”
Hyvä perustava kysymys sekä huomio. Lähtökohta, että T&S tekisi kantaaottavaa valtarakenteita kritisoivaa journalismia on vaikea, koska ilmestymissykli on niin hidas ja lukijakunta spesifi, että lehden rakkikoiramaisuus tulisi auttamatta luettua poliittisena etujärjestökommenttina. Se on lyhyt tie ja matkakin on tylsä. Tutkivan journalistin pestin voi siis vielä ainakin hetkeksi hyllyttää, ellei sitä tuuppaa tänne nettiin lehden sivuille ilmoittamaan työnsä tuloksista sähkemäisesti (muuten hemmetin hyvä idea).
Toisaalta journalistinen reflektoivuus ja laajemmin kulttuurianalyysi journalistisesta vinkkelistä voisivat olla mahdollisia teitä. Ei siis vallan vahtikoirana kysymysten tiukkaamista, vaan yhteenvetoja.
Yksi hyvä voisi olla esim. pohdintaa siitä, miten hesari on palvellut nykyrunoutta satsatessaan siihen viime aikoina ja minkälaisia merkityksiä se on kyennyt luomaan. Hesarin runosatsaus nimittäin loppuu pian, ja se on kuitenkin ollut aika näkyvästi esittelemässä suomalaista nykyrunoutta jo parin vuoden ajan. Seuraavaksi niiden on pakko satsata kuvataiteisiin, josta hesari on kirjoittanut niin vähän ja huonosti, että sielua riipii – ja runoudesta tulee taas kuriositeetti.
Joo, tiedän, hesari on tylsä aihe ja jankattu – mutta tällaisen katseen voisi luoda myös Parnassoon, jossa runous on usein niin ikään omituista. Papinniemi kirjoittaa siitä kuin naistenvaivoista.
Tarkoitan, että runoudessa on paitsi näitä vuosikymmensyklejä (joista tässä numerossa helvetin hyvää kamaa!) myös lyhyempiä kausia ja jaksoja, jotka tapahtuvat usein valtarakenteiden satsauksina. Ne jättävät hennompia jälkiä, mutta niiden tarkastelu saattaisi avata runolehdelle napakoita yhteenvetomahdollisuuksia – kuten myös tilaisuuksia tutkivammalle tai haastattelevammalle otteelle.
Eikä sen puoleen, kustannusmaailma ja runous käyvät niin hullunkurista askelta, että siitäkin saisi pikkuhiljaa koko lailla hyvää kamaa. Pitäisi vaan haastella sitä johtoporrasta, eikä kustannustoimittajia.
En tiedä onko tämä oikea paikka kommentoida, mutta menköön nyt tähän.
Koska lehtenne on niin hieno, niin pitäkää nämä nettisivutkin kunnossa. Uusimmasta numerosta ei löydy täältä sanaakaan, vaikka seuraavakin on jo ilmestymässä(?)
T & S BLOGIn viimeinen päivitys on helmikuulta!
Terve, Kake.
Uusimman numeron osalta tilanne on valitettavasti se, että verkkopäätoimittajan ja muun toimituksen kesäloman takia kommunikaatio päivityksistä meni ristiin. Nyt tänne sivuille on itse asiassa tullut jo uuden numeron materiaalia (kritiikkejä) vaikka sivuja ei muuten ole päivitetty uuden numeron mukaiseksi.
Yleisesti ottaen verkkosivujen nykyinen politiikka on kyllä se, että tilaajat saavat nauttia lehdestä rauhassa etukäteen, ja verkkosivut päivittyvät uuden materiaalin osalta myöhemmin.
Blogaamista voisi tietenkin harrastaa enemmän.
En tarkoittanut, että tänne pitäisi ladata lehden jutut, vaan sitä, että täältä voisi bongata uuden numeron ja sitten rynnätä kauppaan tms.
Tällä hetkellä nettisivut eivät tee oikeutta lehdelle.