Tulin edellisessä viestissä puhuneeksi tai kirjoittaneeksi vähän mutkia suoriksi. Tässä korjausta edelliseen viestiin. Ja suuret pahoittelut epätarkkuudesta!
Tytti Heikkinen tarkentaa:
”Se, kun sanoin, että runoissa on ahdistava, sulkeutuva pinta, joka ei johda mihinkään, ei koske koko
runokirjaa. Tarkoitin tällä vain osaston ’Otin suklaapatukan ja aloin syödä´ -runoja. Sen sijaan siteeraamasi runo on aivan toista ääripäätä, merkityksiä täynnä. Siinä googlettelun paras hauskuus onkin: vaikka ei pyri mihinkään erityisesti, saattaa silti tulla tuottaneeksi jotakin, joka, jos ei muuta,
antaa ainakin illuusion tarkoituksellisuudesta ja jostain aika syvällisen tuntuisista merkityksistä etc. Itse pidän enemmän googlettelun tästä puolesta, mutta jollain perverssillä tavalla kiehtoo myös sellaisten kertakaikkisten tyhjiöiden luominen, joita suklaapatukka-osasto edustaa.”
